Muskin Twitterin osto ja kauppaan liittyviä seikkoja
Twitter- asiakirjat; tausta ja merkitys
Asiakirjojen julkaisutapa
Asiakirjojen ensimmäinen erä: Ketju: [1] – Hunter Bidenin läppärijupakka | Matt Taibbi
Huomautus: Tässä vaiheessa on vielä mahdotonta sanoa sitä, mikä tämän käänteen lopullinen tarkoitus on ja sitä, liittyykö tämä johonkin suurempaan kokonaisuuteen. Samoten ei voida olla vielä varmoja siitä, onko jotain informaatiota jätetty julkaisematta tarkoituksella. Monien kriitikoiden mukaan tärkein ja raskauttavin - etenkin liittovaltion sekaantumisen vahvistava materiaali on jätetty vielä toistaiseksi julkaisematta. Julkaisuprosessi on kuitenkin yhä käynnissä.
- @2ndRayer
Taustaa
Keväällä 2022 käyntiin lähteneen prosessin myötä ja saippuaoopperamaisen dramaattisten käänteiden jälkeen Teslasta ja Space X:stä tunnettu miljardööri Elon Musk päätyi lopulta ostamaan Twitterin lokakuun lopussa 44 miljardin dollarin kauppahinnalla. Musk oli ahkerana twiittaajana ollut jo aiemmin kriittinen mm. Twitterin sensuurikäytäntöihin liittyen. Muskin Twitterin ostoaikeet saivat alkuun hyvin monet, sensuuria kannattavat tahot varpailleen ja hiljan toteutunut kauppa onkin ruokkinut uutta valtavirran tarjoamaa narratiivia siitä, kuinka ”vihapuhe” ja rasismi pääsevät pian jylläämään rajoittamattomasti lintualustalla. Tätä kehystystä tukemaan on alkanut myös luonnollisesti äkkiä ilmaantumaan ”uutisia” ja ”raportteja”. (Esimerkkejä tästä: 1, 2 ja 3).
Eräs esiin noussut aihe Twitter- kauppaa sorvattaessa oli alustalla toimivien bottien (ei-ihmiskäyttäjien määrä). Musk oli yhdessä vaiheessa perumassa kauppaa, koska Twitter ei voinut kertoa alustalla operoivien bottien määrää. Bottien määrä (ja toimintalogiikka) on relevantti monessakin mielessä, mutta ostajalle sillä olisi merkitystä mm. ostettavan olevan yhtiön todellisen arvon määrittämisessä – esimerkiksi: jos botteja onkin uskottua enemmän, tarkoittaisi se sitä, että todellisia käyttäjiä olisi vähemmän. Tällöin alustan arvo mm. mainostajille muuttuisi. Boteilla on rooli myös siinä, kuinka laajan käyttäjäkunnan myötä koko kollektiivin havaintoa ja kuvaa todellisuudesta kyetään manipuloimaan. Tiettyä narratiivia ja agendaa ajavia ääniä voidaan keinotekoisesti vahvistaa ilman ihmiskannattajien apua. Näin on mahdollista luoda kuva siitä, että jokin asia tai ajatussuunta nauttii suurempaa kannatusta, kuin mitä sillä todellisuudessa on.
Havainnoinnin manipulaatioon liittyy myös toinen – ehkä enemmän esillä ollut aihe, nimittäin sensuuri. Sensuuri on myös se teema, jonka ympärillä tämä artikkelisarja tulee pyörimään. (Käsittelen aihetta laajemmin myös taannoisessa artikkelissa ’Sensuurista, sananvapaudesta ja SOME- alustojen vinoumasta’).
Etenkin valtavirtanarratiiveja haastavien Twitter- käyttäjien keskuudessa on jo vuosia keskusteltu mm. ”varjo- bannaamisesta” (shadowbanning). Varjo- bannaus tarkoittaa sitä, että jonkun käyttäjän tiliä vaiennetaan ja sen näkyvyyttä supistetaan ilman, että kyseinen käyttäjä itse tietää asiasta tai voi sitä suoraan nähdä. Lähinnä se ilmenee jyrkkien trendimuutosten myötä – voi olla, että yhtäkkiä uusien seuraajien kertyminen pysähtyy kuin seinään tai muiden käyttäjien kommentit, tykkäykset taikka uudelleentwiittaukset tyrehtyvät kokonaan. Samoin, kuin useiden muidenkin sensurointikeinojen kanssa, tekniikka on kehitetty alun perin torjumaan aitoja ongelmia, kuten spämmäystä.
Näkyvämpi sensuurin muoto Twitterissä on kuitenkin ollut alustan harjoittama sensuuri – joskus nopeastikin muuttuvien ja kehittyvien yhteisöohjeiden perusteella. Ensin Donald Trumpin myötä ja sitten viimeisten vajaan kolmen ”koronavuoden” aikana tuo sensuuri on kasvanut räjähdysmäisesti ja toiminta onkin alkanut näyttää lähinnä siltä, että valtavirran (pääasiassa korporatiivisen median toitottamia) narratiiveja haastavat äänet ovat sensuurikoneistolle vapaata riistaa. Sensuurin kriitikot (joihin allekirjoittanutkin katsoo lukeutuvansa) ovat nostaneet esille sitä, että vastakkaisten näkemysten poistaminen tuhoaa avoimen ja laajan keskustelun, rajoittaen samalla kuvaamme todellisuudesta.
Vaikka Twitter onkin yksityinen kaupallinen yritys, jolla on suuri valta kontrolloida omaa alustaansa, on se samalla viestintävälineenä kuitenkin käyttäjämääränsä takia jo lähes monopolistisen ja yleishyödyllisen infrastruktuurin asemassa. Asia nousee vielä suuremmaksi ongelmaksi silloin, kun sensurointi tapahtuu mielivaltaisesti, ilman läpinäkyvää prosessia. Silloin ollaan vaarassa sen suhteen, että äärimmäisen harvat pääsevät määrittämään suuressa määrin julkisen keskustelun sisältöä kulissien takana, ilman minkäänlaista kansan tai yleisön valtuutusta. Emme voi myöskään aina tietää, mitä intressejä ja kytköksiä näillä toimijoilla on. Kuitenkin nimenomaa tätä ongelmaa meille valaisevat nyt julkaistut Twitterin asiakirjat.
Twitterin asiakirjat – mitä, kuka ja miksi?
Twitter- kaupan julkistamisen myötä Elon Musk on alkanut voimakkaasti markkinoimaan itseään jonkinlaisena vastakulttuurin esitaistelijana ja sananvapauden puolustajana. Sananvapauden kannattajana näen tuon hyvänä asiana ja toivon sen olevan aitoa, edes joltain osin. Oli miten oli, tuon käänteen vaikutukset ovat jo alkaneet näkyä konkreettisesti. Muskin asenne on herättänyt voimakasta kritiikkiä etenkin valtavirran tarinointia pönkittävien näkyvien äänten ja medioiden keskuudessa, jotka ovat nyt kilvan ennustaneet alustan tuhoa ja rappiota. Tämä on toisaalta saanut aikaan ikään kuin tanssin, jossa Musk sitten on vastannut provosoimalla entistä enemmän.
Aika näyttää, missä määrin kyseessä on teatteri, jonka tarkoitus on edistää joitain muita taustalla olevia pidemmän aikavälin päämääriä, mutta tässä nyt ollaan. Musk on antanut ymmärtää, että sinetöityään kaupan hän törmäsi useaan huolestuttavaan seikkaan Twitterin toimintaan liittyen. Eräs näistä oli Twitterin poliittinen vinouma, josta on aktiiviseen vaalivaikuttamiseen yhdistettynä kehkeytynyt poliittinen ase., Pyrkiäkseen nähtävästi puhdistamaan yrityksen imagoa ja edesauttaakseen Twitter 2.0 syntymistä uutena, sananvapautta ja vapaata keskustelua edistävänä sosiaalisena mediana, Elon Musk ilmoitti hyvin nopeasti aikovansa julkaista aineiston, joka tekisi läpinäkyväksi ”vanhan Twitterin” sensuurimekanismit.
Toinen vielä tulossa oleva paljastusten osa koskee koronasensuuria. Twitter on aktiivisesti sensuroinut suuren lääketeollisen kompleksin globaalisti ajamaa narratiivia haastaneita lääkäreitä ja muita lääketieteen, virologian ja patologian asiantuntijoita. Tämä sensuurin osa on sellainen, jolla voi olla juridisesta näkökulmasta arvaamattoman suuriakin seurauksia tulevaisuudessa, jos mietitään esimerkiksi varhaishoidon lääkkeiden pimittämistä (mm. piikkien hätäkäyttölupien validoimiseksi/ mahdollistamiseksi), koronarokotteiden turvallisuuden kyseenalaistavan informaation sensuroimista sekä rokotehaittoja kärsineiden sensuuria. Koska globaalia liikakuolleisuutta ja sen syitä sekä piikkien mahdollisia pitkän aikavälin haittoja ollaan vasta selvittämässä, tulee aika antamaan enemmän vastauksia. Muskin mukaan kissa on kuitenkin tulossa pöytään.
Musk päätti julkaista asiakirjat erinäisten itse valitsemiensa ja oletettavasti riippumattomina pitämiensä tunnettujen journalistien kautta (myös Edward Snowden käytti aikanaan samaa menetelmää). Tähän mennessä (12.12.2022) toteutunut asiakirjojen julkaisu on tapahtunut kolmen journalistin avustuksella. Mistä heidät on aiemmin tunnettu? Matt Taibbi tunnetaan aiempana NBC:n toimittajana. Hän on myös kirjoittanut ’The Rolling Stoneen’. Bari Weiss on tullut tutuksi kirjoituksistaan ’Wall Street Journalissa’ ja ’New York Timesissa’. Michael Shellenberger puolestaan on Breakthrough Instituten perustaja ja ’Timen’ vuoden 2008 ”Hero of the environment” -palkinnon saaja. Hän on kirjoittanut paljon ympäristöteemoista. Valitut journalistit edustavat siis ensisilmäyksellä enemmän valtavirtamedian leiriä, jota on joskus ennen koronaa ehkä kutsuttu myös liberaaliksi…
Twitterin asiakirjojen julkaisuprosessi on toiminut seuraavalla tavalla:
journalisti saa Muskilta materiaalin
toimittaja alkaa käydä materiaalia läpi ja alkaa sitten jossain vaiheessa kirjoittamaan havainnoistaan karttuvaa Twitter- ketjua, jota yleisön on mahdollista seurata reaaliajassa. Ketjun päätyttyä siitä on yleensä myös löydettävissä linkki Thread readerissa (alusta, johon voi tallentaa Twitter- ketjuja). Lisäksi kyseiset toimittajat laittavat sisällön myös omille alustoilleen, mutta vasta Twitter- ketjun julkaisun jälkeen.
Journalistien valinta oli varmastikin laajaa yleisöä ajatellen hyvä veto objektiivisuuden näkökulmasta. Kukaan valituista journalisteista ei varsinaisesti ole republikaanien – saati sitten entisen presidentin Donald Trumpin kannattaja, enemmänkin päinvastoin. Julkaistu materiaali kun on poliittisesti katsoen raskauttavaa vain etupäässä toista, Yhdysvalloissa politiikassa vasemmalla olevaa demokraattien leiriä kohtaan. Toinen tähän kaikkeen liittyvä, vielä merkittävämpi tosiasia on kuitenkin myös se, että demokraattien lisäksi julkaistu materiaali saattaa huonoon valoon myös puolueen kanssa samalle puolelle globaalisti kallistuvan, lähes koko korporatiivisen, [entisen] valtamedian sekä sitä kontrolloivat tahot. Myöskään korporatiivisen median kiihkeimpiä kannattajia, nämä käänteet eivät takuulla tule miellyttämään.
Asiakirjojen sisältö ja esiin tulleet paljastukset
Aineiston suurin merkitys ja todistusvoima on mielestäni siinä, että se sisältää otteita Twitterin sensuurin taustalla olleiden yksittäisten, mutta äärimmäisen suurta valtaa käyttäneiden johtoportaan henkilöiden sisäisestä viestinnästä. Tässä sisäisessä viestinnässä on mukana myös näytteitä siitä, kuinka komentoketjussa alempana olevat haastoivat linjauksia ja päätöksiä epäeettisinä, kyseenalaisina ja ei- kestävinä. Poliittisessa mielessä raskauttavinta lienee selkeä näyttö siitä, että Twitter teki sensurointipäätöksiä poliittisten toimijoiden pyynnöstä. Sensuurista viime kädessä vastanneet toimijat hyväksikäyttivät, venyttivät ja välillä jopa muokkasivat uusiksi Twitterin käyttäjilleen julkaisemia ”yhteisösääntöjä” ohjatakseen keskustelua haluamallaan tavalla.
Matt Taibbi aloitti aineiston julkituonnin Twitter- ketjussaan 2.12.2022. Alussa hän antaa oman näkökulmansa siitä, mitä Twitter on ollut ja mitä siitä on tullut – aluksi mekanismeja käytettiin lähinnä vain huijareiden ja spämmin kitkemiseen, mutta vuoteen 2020 tullessa twiittien poistaminen tilaustyönä oli jo arkipäivää. Taibbi kirjoittaa:
Vuoteen 2020 mennessä toisiinsa yhteydessä olevien toimijoiden pyynnöt poistaa twiittejä olivat rutiinia. Yksi johtaja kirjoitti toiselle: ”Bidenin tiimiltä tulee lisää tarkistettavaa.” Vastaus tuli takaisin: ”Hoidettu.”
Nyt oltiin tilanteessa, jossa väärää mieltä olevien poliitikkojen ja julkkisten sekä yhtä lailla tuntemattomien käyttäjien kirjoittamia twiittejä poistettiin poliittisen puolueen pyynnöstä.
Taibbi kirjoittaa, että toimintaa harjoitettiin molempien puolueiden (demokraatit ja republikaanit) hyödyksi, mutta että järjestelmä suosi demokraatteja, koska ”näillä oli Twitterissä enemmän saman mielisiä kontakteja”. Myöhemmät julkaisuerät osoittavat koneiston tosin olleen käytännössä yksinomaa toispuoleisen demokraattien hyväksi. Tämä vinouma käy hyvin myös ilmi Taibbin postaamasta taulukosta, jossa erotellaan Twitterin työntekijöiden lahjoituksia poliittisen puolueen mukaan:
Lokakuun 14. päivä 2020, vain vajaa kuukausi ennen Yhdysvaltain presidentin vaaleja New York Post julkaisi raflaavan jymyuutisen: ”Raskauttava sähköposti paljastaa, miten Hunter Biden esitteli ukrainalaisen liikemiehen isälleen, varapresidentille”
(Kuva päivitetty, mutta sen takana oleva artikkeli alkuperäinen. Julkaistu lokakuun 14. 2020)
Postin artikkeli perustui aiemmin esille tulleelta, Joe Bidenin pojan Hunter Bidenin tietokonekorjaamolle ”unohtamalta” kannettavalta tietokoneelta löytyneeseen aineistoon. (Koneen aitous on sittemmin myönnetty jo valtamediankin puolella.) Taibbi kuvailee, kuinka Twitterissä ryhdyttiin välittömästi ennennäkemättömiin toimenpiteisiin uutisen sensuroimiseksi – merkittävää sinänsä, kun muistetaan kyseessä olevan erään Yhdysvaltain vanhimmista sanomalehdistä. Twitter päätti siis nyt sensuroida tunnetun sanomalehden uutisen, vaikkei se kyennyt kiistämään uutisen todenperäisyyttä. Sensurointi ei jäänyt tuohon. Muiden muassa Twitter lukitsi myös keskellä vaalitaistoa olevan istuvan presidentin (Trump) tiedottajan Kaleigh McEnanyn tilin, koska tämä oli jakanut artikkelin.
Twitterin sisäinen viestintä paljastaa, ettei rintama tämän suhteen ollut yhtenäinen. Talon sisältä oleville kyselijöille kerrottiin sensurointipäätöksen perustuneen alustan ”hakkeroituun materiaaliin” liittyviin yhteisösääntöihin. Twitterin työntekijät olivat kertoneet myös kesän mittaan saaneensa varoituksia ”mahdollisista tulevista hakkeroinneista” ja niihin liittyvästä materiaalista liittovaltion viranomaisilta. (samaahan sanoi myös Metan (Facebook) Mark Zuckerberg haastattelussa.) Taibbin mukaan sensurointipäätökset tehtiin yrityksen huipputasolla, mutta toimitusjohtaja Jack Dorseyn tietämättä. Käytännössä ruorissa näyttää olleen yhtiön aiempi ”oikeudellisten käytäntöjen ja luottamuksen sekä turvallisuuden” osastojen ylin esimies, Vijaya Gadde. Avainroolissa oli Gadden lisäksi myös tämän lähin alainen Yoel Roth, joka vastasi nimenomaa ”luottamuksen ja turvallisuuden” osastosta.
Matt Taibbi tuo ketjussaan esille sen selkeän ristiriidan, jota Twitterin muiden osastojen vastaavat kokivat päätöksien suhteen. Global Comms (globaali viestintä) -yksikön entinen varatoimitusjohtaja Brandon Borrman kysyikin:
”Voimmeko totuudenmukaisesti väittää, että tämä [päätös sensuroida] perustuu olemassa oleviin käytäntöihimme?”
Sensuurin ja siitä vastanneiden osalta Taibbi kiteyttää hyvin:
Perusongelma teknologiayrityksissä ja sisällön moderoinnissa on se, että monet keskustelujen valvonnasta vastaavat ihmiset tietävät/ymmärtävät vain vähän sananvapaudesta, ja ulkopuolisten on kerrottava heille perusasiat.
Tämä kävi ilmi konkreettisesti siinä, kun demokraattien kongressiedustaja Ro Khanna otti henkilökohtaisesti suoraan yhteyttä Gaddeen varoittaen tätä siitä, että jos he jatkavat samaa linjaa, tiedossa on mahdollinen sananvapausjupakka kongressia myöten. Gadden vastaus paljastaa, ettei tämä ole lainkaan huolissaan taikka ymmärrä tilanteen sananvapaus- tai perustuslakiaspektista – päinvastoin, kuin kyseinen kongressiedustaja. Yhdysvaltain perustuslain ensimmäinen lisäyshän takaa sananvapauden ja se onkin rapakon takan ollut aina poliittisesti kuuma peruna. Viestintä osoittaa, että Gadden ajattelu sen sijaan pyörii vain Twitterin omien sääntöjen ympärillä. Voidaan tosin tietenkin kysyä, johtuuko tuossa näkyvä, tämän globaalin suuryrityksen laillisten käytäntöjen osaston johtajan ajattelu perehtymättömyydestä vai jostain muusta.
Demariedustajan huoli on aiheellinen. Taibbi sanoo Twitterin saaneen tuon jälkeen varoituksen mm. korkean profiilin teknologiayhdistykseltä NetChoicelta siitä, että kongressissa oltiin jo hiiltymässä. Monet lainsäätäjät näkivät Twitterin vain menneen liian pitkälle ja edustajainhuoneessa puhuttiin jo ”käännekohdasta” tuleviin kuulemisiin liittyen. Toisaalta taas aineistossa tulee esille lainauksia demokraattiedustajilta siitä, että vielä suurempaa ”sisällönvalvontaa” tarvitaan ja että perustuslaillisten oikeuksien ”ei tarvitse olla absoluuttisia”.
[Olen muuten kuullut samansuuntaista suomalaiseltakin lainoppineelta – joidenkin mielestä perustuslain tyyppiset sosiaaliset ja juridiset ”vikavirtasuojat” ovat ”vanhentuneita” ja ”jäykkiä”… (etenkin, kun on tärkeä touhuta kunkin hetkistä omaa idealistista agendaa?) Itse näen, että tuollaiset isot juridiset varmistukset on kehitetty aikanaan juuri siksi, kun niin monesti historiassa on kuultu tragedioiden jälkeen uudelleen ja uudelleen, että ”ei me voitu arvatkaan…” tai ”luulimme, että tämä oli hyvä idea…” tai ”olimme varmoja, että olimme oikeassa…”. Perustuslailliset varmistukset ovat yleensä absoluuttisia – syystä. Ihminen kun ei ole VIELÄ kollektiivisesti katsottuna moraalisesti valmis.]
– Osa 1 loppuu –
*Artikkelisarja tulee jatkumaan uusilla artikkeleilla, jotka tulen sitten jaottelemaan julkaisuerittäin.
Valmiiden jatkoartikkelien linkit alla:
(ei vielä muita)
Twitter Files
[Twitter Files Collection]
Thread: THE TWITTER FILES 1 – What you’re about to read is the first installment in a series, based upon thousands of internal documents obtained by sources at Twitter. | Matt Taibbi
The “Twitter Files” tell an incredible story from inside one of the world’s largest and most influential social media platforms. It is a Frankensteinian tale of a human-built mechanism grown out the control of its designer.
THREAD: THE TWITTER FILES PART TWO – TWITTER’S SECRET BLACKLISTS | Bari Weiss
A new #TwitterFiles investigation reveals that teams of Twitter employees build blacklists, prevent disfavored tweets from trending, and actively limit the visibility of entire accounts or even trending topics—all in secret, without informing users.
THREAD: The Twitter Files (3) THE REMOVAL OF DONALD TRUMP – Part One: October 2020-January 6th | Matt Taibbi
The world knows much of the story of what happened between riots at the Capitol on January 6th, and the removal of President Donald Trump from Twitter on January 8th…
We’ll show you what hasn’t been revealed: the erosion of standards within the company in months before J6, decisions by high-ranking executives to violate their own policies, and more, against the backdrop of ongoing, documented interaction with federal agencies.
THREAD: THE TWITTER FILES PART FIVE–THE REMOVAL OF TRUMP FROM TWITTER | Bari Weiss
On the morning of January 8, President Donald Trump, with one remaining strike before being at risk of permanent suspension from Twitter, tweets twice.
