Twitter Files – 6. julkaisuerä + lisäosa: FBI kohteli Twitteriä omana ”tytäryhtiönään”
Artikkelin ydinasiat:
FBI oli Twitteriä kohtaan saneleva
Twitterin rooli alkaa näyttää olevan enemmänkin sensuuria toteuttava sen sijaan, että se olisi ideoinut sitä
sensuurikoneisto oli eri tason toimijoiden sekava verkko
viranomaisten lisäksi tässä verkossa oli mukana yliopistoja, osavaltioiden hallintoja, ”think tankkeja” sekä virastojen ”kumppaneita”
lisäosa: Twitter oli selkeästi tiedusteluyhteisön painostuksen alaisena ja vaikuttaa siltä, että valtion propagandan välittäminen oli yleinen toimintamalli
#TwitterFiles- aineisto paljastaa päivä päivältä enemmän siitä, miten hallitus kerää, analysoi ja merkitsee (”flagging”) sosiaalisen median sisältöämme. Aineisto osoittaa, että Twitterin yhteydenpito FBI:n kanssa oli jatkuvaa ja laajalle levinnyttä – saaden Twitterin näyttämään lähes viraston tytäryhtiöltä. Vuoden 2020 tammikuun ja 2022 marraskuun välisenä aikana FBI:n ja Twitterin entisen Luottamuksen ja turvallisuuden -osaston päällikön Yoel Rothin välillä kulki yli 150 sähköpostiviestiä.
– MATT TAIBBI
6. Julkaisuerä | Matt Taibbi
Erityisesti sähköpostiliikenne valottaa Taibbin mukaan Twitterin ja FBI:n erityistä suhdetta hyvin. Vaikka osa viesteistä on luonnollisesti arkipäiväistä viestinvaihtoa, yllättävän monissa käsitellään suoraan FBI:n vaatimuksia toimenpiteille viraston itse osoittaman ”vaali- misinformaation” suhteen. Kyseiseen kategoriaan sisällytettiin myös ilmeisiä vitsejä – jopa pienen seuraajamäärän omaavilta käyttäjätileiltä. FBI:n ja Twitterin vuorovaikutuksen keskiössä on viraston sosiaaliseen mediaan keskittynyt osasto ”FTIF” (Foreign Influence Task Force), jonka virallisena tehtävänä on
”…tunnistaa ja torjua Yhdysvaltoihin kohdistuvia haitallisia maan ulkopuolelta tulevia sosiaalisen vaikuttamisen operaatioita”
Kyseessä on siis käytännössä vastatiedusteluelin, joka luotiin Yhdysvaltain 2016 presidentinvaalien vanavedessä ja joka on sittemmin paisutettu käsittämään 80 agenttia. Virallinen syy kiinteään kanssakäymiseen Twitterin kanssa oli se, että virasto voisi ”helpommin tunnistaa vieraiden valtioiden vaikutusyrityksiä ja kaiken sortin vaalisuhmurointeja”.
Taibbi kirjoittaa, että liittovaltion ote Twitteriin ei konkretisoitunut pelkästään FBI:n kautta. Mukana oli myös Kotimaan turvallisuuden virasto DHS omine turvallisuusalan alihankkija- kumppaneineen sekä useat ’think tankit’ (~ ajatushautomot). Nämä kaikki siis vaikuttivat vahvasti Twitterin päätöksiin siitä, mitä sensuroidaan. Taibbi nostaa esiin erinomaisen pointin – eihän ole mitenkään uutta tai ennenkuulumatonta, että hallitukset keräävät ja analysoivat valtavia datakokonaisuuksia, joiden avulla voidaan sitten esimerkiksi seurata terroristeja tai tehdä esimerkiksi taloudellisia ennusteita. Nyt ollaan tekemisissä kuitenkin jonkin aivan muun kanssa: Turvallisuusviranomaiset lähettävät some- alustaa pyörittävälle yritykselle monien eri rajapintojen kautta suorat ohjeet (valmiiksi merkityt tilit ja viestit) siitä, mitä alustan tulee sensuroida. Taibbi huomauttaa, että kysyessään yleensä valtionhallinnon sisällä tehtävien data- analyysien mekanismeista entiseltä tiedusteluvirkailijalta, tämä oli vahvasti sitä mieltä, että analyysit tehdään yleensä aina ulkoisten tahojen urakointina.
[allekirjoittanut komppaa; sehän on hyvä asia, jos turvallisuuskoneisto yrittää suorittaa mahdollisimman hyvin sille annettua luottamustehtävää: vaalia kansalaisten turvallisuutta. Nyt huomaamme kuitenkin olevamme tekemisissä jonkinlaisen muun asetelman kanssa. Näiden paljastusten eräs suuri anti onkin siinä, että ne antavat konkreettista vahvistusta sille, mikä on koko läntisellä kulttuurialueella ollut näkyvissä jo vuosia - monet turvallisuuskoneiston osat osoittavat suoraan olevansa vain keskusnarratiivia ajavien voimien käsikassaroita. Yleisen turvallisuuden varjelun verukkeella ne maalittavat toisinajattelevia kansalaisia keksityin - tai 3. osapuolen "luotettujen kumppanien sanelemin perustein samalla, kun ne suojelevat niiden yläpuolella olevia hallituksia aiheelliselta kritiikiltä. Kyseessähän on tällöin lyhyesti toimivan demokratian suora sabotaasi. Hallitukset ja niiden eri osastot ja toimeenpanevat haarat ovat kansalaisia varten. Meille tragedia on siinä, että se on unohdettu ja meidät on saatu uskomaan, että asia on päinvastoin - hiljalleen tuon väärinymmärryksen hinta uhkaa tulla maksuun.]Alla on yksi Taibbin tarjoama esimerkki FBI:n Twitterille välittämästä saneluluontoisesta ”maalituslistasta”:
Kyseisessä tapauksessa Twitterin henkilöstö näki kovasti vaivaa löytääkseen verukkeen kaikkien neljän tilin sulkemiseksi – tämä, vaikka yhden käyttäjän (@fromma ) twiitit olivat lähes kaikki mitä ilmeisimmin vitsejä:
Sisäistä kannanottoa:
…ja kyseisiä twiittejä:
Tuoreempi esimerkki FBI:n vaalikeskustelun paimentamisesta löytyy viraston ennen hiljattaisia Yhdysvaltain ”välivaaleja” lähettämästä viraston sisäisestä sähköpostista 6.11.2022. Tässä vain päiviä ennen vaaleja FBI keskustelee Twitterille lähetettävästä listasta, jonka se oli itse (?) koostanut ja johon oli kerätty ”tulevista vaaleista misinformaatiota levittäviä tilejä”. [Aikamoista – oli siis tilejä, jotka levittivät vääränlaista informaatiota vaaleista, joita ei oltu vielä pidetty… Tämän lisäksi FBI jo tiesi – ennen vaaleja – miltä osin tuo informaatio oli vääränlaista.]
Postissa tarvittiin seuraavia:
Selvitystä siitä rikkovatko tilit Twitterin sääntöjä ja mahdollisia toimenpiteitä
Kaikkien tileihin liittyvien tietojen säilyttämistä ”mahdollisia myöhempiä oikeusprosesseja varten” tarvittaessa
Kaiken tileihin liittyvän sellaisen sijainti- datan välittämistä, jonka Twitter on valmis vapaaehtoisesti luovuttamaan ja joka helpottaisi FBI:n paikallistoimistojen jatkotoimenpiteitä
Twitterille yllä olevat FBI:n tarpeet välitti ”yhteysagentti” Elvis Chan, joka on tullut tutuksi myös todistajalausunnostaan Missourin meneillään olevassa oikeusjutussa:
Jo useassa kohdassa näissä artikkeleissa vastaan tullut Patrick Conlon kuittasi kohtapuoliin Elvikselle (kiitellen tätä samalla kärsivällisyydestä), että tehtävä oli suoritettu:
Taibbi huomauttaa taas, että suurin osa näidenkin tilien twiiteistä oli humoristisia ja että ne olivat hyvin pienestä huomiosta ja matalasta yleisömäärästä nauttivia käyttäjätilejä. Ketjussa Taibbi esittää myös näiltä Twitterin sensuroimilta käyttäjiltä ketjuunsa saamia kommentteja.
Lisää osviittaa Twitterin ja liittovaltion kanssakäymisen ja sen koordinoinnin tasosta tarjoaa erään Twitterin lakiasiain johtajan Stacia Cardillen kirje alustan avustavalle päälakimiehelle, jo tutulle ex- FBI -James Bakerille syksyllä 2020, kuukausia ennen presidentinvaaleja. Kirjeessä sivutaan Cardillen kuukausittaista ja ”pian viikoittaiseksi muuttuvaa” tapaamista DHS:n, oikeusministeriön, FBI:n ja ODNI:n (kansallisen tiedustelun johtajan toimisto) kanssa. Tapaamisessa oli käsitelty mm. sitä kuinka myös kotimaiset toimijat edistävät vastustajien (vieraiden valtioiden ja ulkomaisten toimijoiden) pyrkimyksiä murentaa vaalijärjestelmää. Hallitus painotti tätä etenkin postiäänestykseen liittyen:
Lisäksi Cardille kirjoittaa halunneensa varmistaa FBI:ltä, josko viraston välittämän, normaalisti salaiseksi luokitellun tiedon jakamiseen ”teollisuudelle” liittyi juridisia esteitä. FBI oli ehdoton sen suhteen, että esteitä tietojen jakamiselle ei ollut. Tämä on myös Taibbin mielestä yllättävää – hänen mielestään on hankalaa kuvitella FBI:n antavan noin vapaat kädet jollekin kaupalliselle yritykselle salaisen tiedon jakamisen suhteen. Ketju paljastaa, kuinka FBI on innokkaasti mukana – hyvin usein alulle panijan roolissa sensuuriprosessissa. FBI lähetti säännöllisesti Twitterille valmiiksi paketoituja koontoja sellaisista twiiteistä ja käyttäjätileistä, joiden suhteen se toivoi Twitteriltä toimenpiteitä. Alla on esimerkki tällaisesta ”paketista”. Taibbin mukaan useimmissa tapauksissa kyseessä oli matalan seuraajamäärän tilit, joiden pääasiallinen viesti oli kannustaa konservatiiveja äänestämään.
Ketjussa esitetyt viestit demonstroivat myös hyvin sitä, kuinka FBI:n toimittamaa muutakin materiaalia kierrätettiin Twitterin johdon keskuudessa. Alla olevassa viestissä FBI (lähettäjä peitetty) kiittelee Stacia Cardillea viimeisestä toimittaessaan tuoreimmat ”tuotteet”. Taibbi huomauttaa, että käytännössä nämä tuotteet olivat DHS:n tekemiä tiedotteita, jotka painottivat tarvetta yhteistyölle lainvalvonnan ja ”yksityisen sektorin kumppanien” välillä. FBI kirjoittaa Cardillelle:
… ja Cardille jakaa ”tuotteet” eteenpäin Twitterin johtoportaassa:
FBI:n toimittamassa materiaalissa näkyy viraston pahimmat huolet: Venäjän vaikuttamisyritysten ja kotimaisten, väkivaltaisten ääriainesten pelko. Ikään kuin mausteena noiden lisäksi mainittiin Iran – viimeisenä. Erikoista on myös se, että petokseksi vahvistettua lavastusta (Trump-) Venäjä -vehkeilystä käytettiin yhtenä suurena verukkeena koko sensuurikoneiston luomiselle.
[Maalattujen uhkakuvien osalta meillä Suomessa toistetaan jossain määrin myös samaa säveltä; kysyessäni taannoin (2021) meikäläisen turvallisuushallinnon työntekijältä pahimmista uhista, sain kuulla kotimaisen äärioikeiston olevan terrorismia suuremman uhan. Jatkokysymykseen siitä, onko tuollaiset johtopäätökset tehty kentältä saadun vai jonkin muun tiedon (Interpol; ajatushautomot…?) perusteella, en saanut tyhjentävää vastausta. Ja sitten tietysti, mitä Venäjään tulee; meillä on ilmiö, jossa keskusnarratiivia kritisoivia solvataan ”Putinin trolleiksi” tai ”Kremlin kätyreiksi”.]
Taibbi toteaa, että vaikka DHS:n viestinnässä huoli suuntautuu pääasiallisesti siihen, kuinka ”salliva sosiaalinen media” tarjoaa Venäjälle vaikuttamismahdollisuuksia, tuodaan esille myös toinen aspekti. Viraston mukaan kotimaisiin ääriaineksiin reagointi vaatii toisenlaisia keinoja: koska ”radikalisaatio materialisoituu suuressa määrin yksilöiden tasolla” ja ”sen luonne on yksilöitynyttä”, tarvitaan ”keinoja tietoaukkojen paikkaamiseen”. On hankalaa olla vetämättä sitä johtopäätöstä, etteikö tässä puhuttaisi käyttäjätietojen luovuttamisesta:
Ketjussa osoitetaan myös, kuinka Twitter sai viranomaisten valmiiksi merkitsemiä raportteja usean viestintärajapinnan kautta. Yksi näistä oli nimeltään ”Teleporter”. Raportteja tuli FBI:n ja DHS:n lisäksi myös osavaltiohallinnoilta. Myös kotimaan turvallisuuden viraston DHS:n kumppaniorganisaatio, Internet- turvallisuuden keskus CIS oli mukana asetelmassa. Twitter sai raportteja CIS:n luoman ”Kumppanien tukiportaalin” (Partner Support Portal) kautta. Lisäksi myös muut Twitterille raportteja lähettävät tahot, kuten Stanfordin yliopiston Election Integrity Project käyttivät CIS:n lausuntoja ja aineistoa omien johtopäätöstensä perusteena. Taibbi kirjoittaa:
”Jos tuo kaikki tuntuu sekavalta, se johtuu siitä, että CIS on DHS:n alihankkija. Organisaatio kertoo itse olevansa DHS:n alaisen Kyber- ja Internet -turvallisuuden viraston CISA:n ”kumppani”
Alla oleva kuva tuo esille ”vaaliturvallisuuden” nimissä toteutettuun sensuuriin sekaantuneiden toimijoiden monisyistä verkkoa:
Eräänä toimijaryhmänä aiemmin käsiteltyjen lisäksi nousevat erilaiset ajatushautomot (think tanks), joita kuvassa (kohta 2b) edustaa Election Integrity Partnership (EIP). Näistä Taibbi mainitsee myös NATO:n propagandasiiveksikin haukutun Atlantic Councilin ja sen digitaalisen rikostekniikan tutkimuslaboratorion sekä Washingtonin (ei Washington DC) yliopiston ”informoidun politiikan keskuksen” (center for informed policy). [Taibbilla on tässä mahdollisesti typo/ lapsus – Washingtonin yliopistolta ei löydy tuolla nimellä osastoa. Kysymyksessä lienee Center for an Informed Public, joka sopii kyllä täysin artikkelin kontekstiin. Molempiin käy myös sama lyhenne CIP.]
Taibbi kiteyttää varsinaisen 6. julkaisuerän päätteeksi:
Johtopäätös: se kokonaisuus, josta useimmat ihmiset puhuvat ”syvänä valtiona” (deep state) on todellisuudessa valtion virastojen, yksityisten alihankkijoiden ja (joskus valtion rahoittamien) kansalaisjärjestöjen sekava yhteistyöverkko. Näiden rajat hämärtyvät siinä määrin, että niistä tulee merkityksettömiä.
*6. ketjun jälkeen julkaistu lisäosa käsitellään alempana.
Lisäosa 6. ketjulle | Matt Taibbi
Taibbi päätyi vielä julkaisemaan lyhyemmän lisäosan edellä käsitellylle 6. ketjulle. Ketjun pääteemana on etenkin FBI:n Twitteriin kohdistama painostus. Yhteysagentti Elvis Chan kirjoitti kesällä 2020 Twitterin luottamuksen ja turvallisuuden osaston kalifille Yoel Rothille koko tiedusteluyhteisön (Intelligence Community – IC) olevan tyytymätön Twitterin aiemmin heinäkuun tapaamisessa antamaan arvioon siitä, että alustalla ei oltu nähty suuressa määrin virallisten propagandatoimijoiden liikennettä:
Jo alussa sivuttu liittovaltion eri turvallisuusviranomaisten välille ”ulkomaista vaikutustoimintaa” torjumaan perustettu yhteisorganisaatio FITF (Foreign Influence Task Force) – käytännössä ”kyberturvallisuusnyrkki” – vaati Twitteriltä kirjallisia vastauksia esittämiinsä kysymyksiin. Käytännössä FITF vaati saada tietää, miksi ja miten Twitter oli päätynyt kybernyrkille epämieluisiin johtopäätöksiin. Taibbi näkee hyvin erikoisena sen, että vaatimuskirjeen perusteena oli esitetty julkisesti saatavilla olevia avoimia lähteitä – esimerkkinä Wall Street Journalin ulkomaisten uhkien [vaaleille] merkitystä korostava artikkeli. Tuollaisenko ajateltiin osoittavan Twitterille, että sen arvio oli ollut väärä? Säikähtäneen oloinen Roth kierrätti saamaansa kirjettä Twitterin johtoportaassa ja ilmaisi hämmennystään saamiensa vaatimuksien osalta, joiden ”sävy olisi sopinut paremmin jollekin kongressin komitealle, kuin FBI:n tapaiselle virastolle”. Hän ilmaisi myös tuntevansa epämukavuutta siitä, että virasto – saati sitten tiedusteluyhteisö vaati kirjallisia vastauksia.
Myöhemmin lähettämässään yrityksen sisäisessä viestissä Roth valitti, että jo FBI:n välittämien kysymysten lähtöoletus ja siten esitetyt syytökset olivat vääriä – ”Twitterhän tunnustaa virallisen valtion propagandan roolin alustallaan, mutta sitä ollaan hoidettu eri tavoin, kuin mitä teemme salaisten vale- käyttäjätilien kanssa..” Roth kirjoitti (tuossa lopussa hän viittaa myöhemmässä Twitter Files -julkaisuerässä esiin tulevaan yhteistyöhön Twitterin ja Yhdysvaltain armeijan psykologisen sodankäynnin haaran kanssa). Taibbi kehottaa myös huomioimaan, että Roth oli itse kursivoinut kohdan valtion propagandaan liittyen. Roth halusi, että agentti Elvikseen otettaisiin välittömästi yhteys, jotta ”väärinkäsitys” saataisiin selvitettyä; jotta tiedusteluyhteisölle voitaisiin vakuuttaa Twitterin olevan yhä tiiviisti mukana:
Taibbi nostaa vielä esiin yhden – mielestäni yleisemminkin merkityksellisen yksityiskohdan: Hän näkee hieman erikoisena sen, että FITF siteeraa kirjeessään lähteinä artikkeleita, joista usean lähteenä puolestaan ovat olleet tiedusteluvirkailijat. Nyrkki siis käytännössä siteeraa jossain määrin itse itseään. Tämä ”infokierrätyksen” toimintamalli on tullut kuluneen viiden vuoden aikana esiin toistuvasti – tiedusteluyhteisö vuotaa tai antaa tietoa medialle -> media uutisoi tiedon pohjalta -> tiedustelu- /turvallisuuskoneisto perustelee sitten sellaisten toimenpiteiden, joihin se on ryhtynyt tai ryhtymässä, saaneen alkunsa median esittämistä väitteistä.
FBI:ltä kysyttäessä Taibbin artikkelissa esille tuomista asioista, virastosta vastattiin FBI:n normaalistikin olevan yhteydessä yksityisen sektorin toimijoihin ulkomaiseen vaikuttamiseen, rikolliseen toimintaan tms. liittyvissä asioissa, mutta että ”yksityiset toimijat tekevät itse päätöksensä näiden yhteydenottojen osalta”:
Artikkelissa käsitellyt ketjut:
Alkuperäinen 6. ketju:
The Twitter Files, Part Six – TWITTER, THE FBI SUBSIDIARY | Matt Taibbi
The #TwitterFiles are revealing more every day about how the government collects, analyzes, and flags your social media content.
Twitter’s contact with the FBI was constant and pervasive, as if it were a subsidiary.
– thread 16.12.2022
Alkuperäinen lisäosaketju (6. ja 7. -ketjujen välissä):
Twitter Files Supplemental [after part 6] | Matt Taibbi
In July of 2020, San Francisco FBI agent Elvis Chan tells Twitter executive Yoel Roth to expect written questions from the Foreign Influence Task Force (FITF), the inter-agency group that deals with cyber threats.
– THREAD 18.12.2022
Muut lähteet:
https://www.one-tab.com/page/L1qE_vnNS_WBVGK93QCMpw