Twitter Files #20 – ”informaatiokartelli”
Katsaus Andrew Lowenthalin kirjoittamaan 20. Twitter Files -julkaisuerään
.. #TwitterFilesin ja sensuuri-teollisen kompleksin tarina on ”totta puhuen tarina siitä, miten yleisön luottamus asiantuntijoihin ja instituutioihin on romahtanut ja miten nämä asiantuntijat ovat sitten iskeneet takaisin, yrittämällä yhdistää jäljellä olevan vaikutusvaltansa poliittiseksi monopoliksi”
– ANDREW LOWENTHAL
Twitter Files julkaisujen 20. erän on kirjoittanut Andrew Lowenthal (@NAffects) joka on myös toiminut digitaalisen sananvapauden suojelua ja edistämistä ajavan Engage Media- järjestön johtajana. Hän kertoo, kuinka hän on huolestuneena seurannut viime vuosien trendiä omalla kentällään – hän on saanut nähdä organisaatioiden ja kollegoidensa alkavan painottaa valvonnan ja seurannan sekä sensuurin tärkeyttä ’disinformaation’ torjumiseksi ilmaisunvapauden korostamisen sijaan.
Tiesin, että asiat olivat huonosti. Kuitenkin pian aloitettuani työni #TwitterFilesin parissa, ymmärsin asioiden olevan paljon huonommin. Tiedostoissa näkyy akateemikkojen, toimittajien, tiedusteluvirkailijoiden, sotilashenkilöstön, hallituksen byrokraattien, kansalaisjärjestöjen työntekijöiden ja muiden tahojen muodostava kammottava liittouma. Jotkut näistä henkilöistä olen tuntenut henkilökohtaisesti.
– ANDREW LOWENTHAL
Twitter Files #20 keskittyy etupäässä sensuurikoneistoon kokonaisuutena, vaikka sisältääkin spesifejä tapausesimerkkejä. Julkaisuerän ehkä keskeisin viesti on siinä, kuinka vahvalla tavalla sekä puolustushallinto että sen oma aliurakoitsijat ovat osallisena ”sisällönvalvontatoiminnassa” ja siinä kuinka laajalti sensuuriteollinen kompleksi on läpäissyt yhteiskunnan eri sektorit. Lowenthal korostaa sitä, kuinka toimivassa demokratiassa valtion, erilaisten kansalaisyhteiskunnan toimijoiden, median ja yksityisen sektorin toimijat muodostavat keskenään jännitteen, joka ylläpitää tietynlaista tasapainoa, kunkin ajaessa omia päämääriään ja samalla pitäessään toisiaan tilivelvollisina. Näin tietenkin teoriassa. Twitter Files- aineisto paljastaa kuitenkin tuota teoreettista pelikenttää mullistavan uudenlaisen asetelman, jossa näiden sektorien edustajia on kartellina ajamassa yhteisiä päämääriä.
Alla oleva sähköposti osoittaa, kuinka esim. puolustushallinnon aliurakoitsija Mitre on Aspen- instituutin ”Information Disorder” -raportin jakelulistalla kansalaisjärjestöjen ja akateemikkojen rinnalla.
(Ketjun 6. Twiitti)
Seuraava kuvankaappaus tulossa ollutta kokousta käsittelevästä sähköpostista havainnollistaa myös hyvin ”kartellin” laajuutta: Microsoft, Pinterest, Reddit, Verizon, Wikipedia, Google, Medium…
Lowenthal selittää, kuinka nämä eri osapuolet tekivät yhteistyötä erilaisissa hankkeissa, joiden fokus vaihteli vaaliturvallisuudesta informaation jakamiseen ja ”vuorovaikuttamiseen yksityisellä sektorilla”. Muut toimijat kokoustivat säännöllisesti valtion toimijoiden kanssa. Näistä listataan FBI, puolustusministeriö, edustajainhuoneen ja senaatin tiedustelukomiteat muiden muassa. Kukin elimistä järjesti omia kokouksiaan kumppaneiden kanssa. Kumppanuus lähensi eri toimijoita myös rekrytoinnin osalta. Tästä esimerkkinä alla oleva kuvankaappaus sähköpostista, jossa DHS:n alaisen kyberturvallisuuskeskuksen (CISA) virkailija ilmoittaa kiinnostuksensa avoimeen työpaikkaan liittyen Twitterin Stacia Cardillelle:
Toimintamalli vaikuttaa olleen rutiinia. Andrew Lowenthal kirjoittaa:
Muistakin kotimaan turvallisuuden viraston DHS:n työntekijöistä, kuten Matt Mastersonista, tuli Stanfordin ’Internet Observatoryn’ stipendiaatteja, ja he työskentelivät ’Virality Projectin’ alla sensuroimassa ”tositarinoita rokotteiden sivuvaikutuksista”. Pyöröovi akateemisen kentän, hallituksen, kansalaisjärjestöjen ja BigTechin välillä on loputon.
Disinformaatiota torjumassa vai levittämässä?
Mielenkiintoinen yksityiskohta liittyy myös ensimmäisissä Twitter Files -julkaisuissa käsiteltyyn Hunter Bidenin kannettavan tietokoneen kohuun. Aspen- instituutti kyhäsi pystyyn kyseistä skenaariota hämmentävän tarkkanäköisesti ennakoivan simulaatio- tyyppisen harjoituksen nimikkeellä ’Hack & Dump’, ENNEN kuin New York Post julkaisi massiivisen sensuurin hampaisiin sitten välittömästi joutuneen Hunter Bideniä koskevan juttunsa.
Kyseisen harjoituksen viestintää ja ”simulaation” sisältöä Lowenthal esittelee usein kuvin Twiitissä 14. Harjoituksen järjestäjät pitivät simulaatiota onnistuneena ja nähtävästi näkivät sen menestyksekkäänä ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä ja ”kuplan puhkaisijana” – mikä on sinänsä mielenkiintoista, kun nyt tiedetään, että New York Postin sensuroitu juttu oli todenmukainen. Vaikuttaakin siltä, että asian todellinen laita oli jo tuolloin myös harjoitukseen osallistuneiden tiedossa – Rolling Stonen päätoimittaja Noah Shachtman vastasikin simulaation menestystä juhlivaan sähköpostiin seuraavasti:
”LOL! Okei, mutta epävirallisesti: mikä on meidän työhypoteesimme siitä, mitä tuossa oikein tapahtui?”
Lowenthal huomauttaa, että jälleen kerran voimme nähdä, kuinka muita disinformaation levittämisestä syyttävät ovat itse osallisina disinformaatio- kampanjoissa. Tästä saatiin hiljan myös toinen esimerkki. Hunter Biden -jutun marginalisoinnissa juuri 2020 presidentinvaalien alla näytteli merkittävää osaa 50 entisen tiedusteluvirkailijan ja –johtajan allekirjoittama kirje, jonka mukaan Hunter Bidenin tietokone -jutussa oli heidän mukaansa ”perinteiset venäläisen disinformaation tunnusmerkit”. Kirjeen allekirjoittajat samalla kuitenkin mainitsivat, että heillä ei ollut varsinaista todistusaineistoa, mutta että he antoivat näkemyksen vankkaan kokemukseensa perustuen. Aivan hiljattain kuitenkin CIA:n aiempi apulaisjohtaja Mike Morell todisti kongressin edessä, että Yhdysvaltain nykyinen ulkoministeri Anthony Blinken olisi ollut kirjeen alullepanijana Joe Bidenin vaalikampanjan puolesta – väite jota Blinken on sittemmin yrittänyt kovasti kiistää. Ironisesti Lowenthal muistuttaa tähän liittyen, kuinka juuri Blinken on ollut puhumassa disinformaation torjumisesta mm. Atlantic Councilin sponsoroimassa ’RightsCon 2022′- tapahtumassa:
Twitter Files -julkaisuerä #20 nostaa esille myös sensuuriteollisen kompleksin rahoitusaspektin. Hallitukset ja erilaiset säätiöt ovat sijoittaneet sensuuriin miljoonia. Yhtenä esimerkkinä on tapaus, jossa eräs yritys sai Pentagonilta 979 miljoonan dollarin sopimuksen ”disinformaation vastaiseen toimintaan” liittyen.
Graigslistin perustajan Graig Newmarkin puolestaan kerrotaan lahjoittaneen enemmän kuin 200 miljoonaa dollaria erilaisiin ”journalistisiin projekteihin” joiden tarkoituksena oli ”pelastaa journalismi” lyömällä edellinen Yhdysvaltain presidentti Trump. Tuohon rahoitukseen lukeutuu myös Stanfordin Internet Observatoryn perustamiseen käytetyt varat.
Julkaisuerässä käsitellään jälleen kerran myös suoria sensurointipyyntöjä ja mustia listoja, mutta huomionarvoista tässä erässä ovat otteet sähköpostiviestinnästä, jotka osoittavat myös sellaisten mediatalojen kuten NPR:n, NBC:n ja New York Timesin välittäneen ”bännäyspyyntöjä” Twitterille. Valtavirtamedia oli siis aktiivisena osallisena sensuurissa. Lowenthal tuo esille myös sen, miten Twitterissä keskusteltiin avoimesti myös hienovaraisemmista interventiokeinoista, kuten käyttäjien ”näkyvyyden filtteröinnistä” (näkyvyyden vähentämisestä). Pahaenteisempää suuntausta puolestaan edustivat keskustelut siitä, kuinka disinformaatiota vastaan voitaisiin hyökätä jo sen alkulähteillä urkkimalla ihmisten keskinäisiä salattuja keskusteluja:
Lowenthal kirjoittaa:
Vastaavalla tavalla Algorthmic Transparency Institute (keskeinen Virality Projectin yhteistyökumppani) toteutti Stasi- tyylistä ”kansalaiskuuntelua” ja ”automaattista tiedonkeruuta” ”suljetuista viestisovelluksista” ”ongelmallisen sisällön” löytämiseksi Junkipedia-aloitteensa kautta.
Andrew Lowenthal esittää osuvan huomion: Twitter Files julkaisut ovat tuoneet hyvin esille sen, millaista sanastoa sensuuriteollinen kompleksi tapaa käyttää. Esimerkeiksi hän nostaa ”infodemian” (infodemic), ”informaatio- saasteen” (information pollution) ja ”informaatio- häiriön” (information disorder). Nämä konnotaatiot sairauden ja saastumisen kanssa ovat kiistämättä negatiivisia. Lowenthal näkee, että samalla ne tarjoavat yhden viitteen siitä, millä tavalla ”eliitti” kokee nykyteknologian mahdollistaman tiedonvaihdon ja samalla myös sen, kuinka se on mahdollistanut kansalaisten itsenäisemmän osallistumisen julkiseen keskusteluun ja siten myös demokratiaan.
Lowenthal päättää Twitter Files #20 ketjunsa seuraavaan painokkaaseen ajatelmaan:
Länsimainen ”disinformaationvastainen” kenttä, sen yhteistyö hallitusten kanssa sekä sen kehotukset lisätä puheeseen ja ilmaisuun kohdistuvaa valtion valvontaa pettävät kaikki ne ihmisoikeusaktivistit ympäri maailmaa, jotka taistelevat hallitusten verkossa harjoittamaa sortoa vastaan.
Palauttakaamme ”ei-valtiollinen” takaisin ei-valtiollisiin järjestöihin (mm. kansalaisjärjestöt) ja lakatkaamme rahoittamasta ”antidisinformaatioteollisuutta”. Loppujen lopuksi informaation valvonnankin suhteen osat voivat jonain päivänä vaihtua.
Lopuksi vielä; alla ”lähteissä” oleva Taibbin artikkeli käsittelee molempia uusia Twitter Files -julkaisueriä (#20 & #21), mutta sisältää myös materiaalia laajemmassa kontekstissa. Ehdoton lukusuositus.
Lähteet:
Twitter Files #20 ’The Information Cartel’ | Andrew Lowenthal
https://threadreaderapp.com/thread/1650954036009398277.html
Report on the Censorship-Industrial Complex | Matt Taibbi
