Twitter Files #15 (Matt Taibbi) – Twitter Files -aineistosta paljastuu taas uusi mediapetos
Kuinka uutisia kehystettiin vuosien ajan leimaamaan ei toivottuja diskursseja ”Venäjän Internet- vaikuttamiseksi” uusliberaalin ajatushautomon rahoittaman organisaation avulla…
Twitter Files: uusi julkaisuerä
Matt Taibbi julkaisi viimeisimmän erän #TwitterFiles -aineistosta kirjoitetuista artikkeleista nimellä (käännös ~) ”TwitterFiles #15: Voimme unohtaa Jayson Blairin*: TwitterFiles -aineistosta paljastuu taas uusi mediapetos”. (*viittaa erääseen aiemmin kyseenalaista journalismia harjoittaneeseen henkilöön)
Taibbin ketju täällä
Taibbin artikkelin keskeisin anti on siinä, että se paljastaa keskitetyn hankkeen, jonka tuella kaikenlaisia keskusnarratiivia vastustavia ääniä tai henkilöitä leimattiin (ja yhä leimataan) ”Venäjän käsikassaroiksi”. Meille suomalaisille paljastus on hyvinkin relevantti, koska naapuruus Venäjän kanssa ja siihen liittyvät erilaiset uhat ja intressit lisäävät tuollaisen kehystyksen voimaa ja uskottavuutta. ”Putinin trolleiksi” haukkumista onkin näkynyt suomalaisessa sosiaalisessa mediassa jo vuosia. Tätä luonnollisesti on tehostanut meikäläisen valtamedian suurimittainen, yhteen suuntaan vinoutuneiden uutislähteiden käyttö – ja lisäksi mitä luultavimmin, vähemmälle huomiolle jäävä ja kulissien takana enemmän tapahtuva informaatiosotayhteistyö NATO:n ja kumppaneiden kanssa.
’Hamilton 68’
Taibbin tarinan keskiössä on organisaatio ”Hamilton 68”, jota hän kuvaa termillä ”uusliberaali ajatushautomo (think tank)”. Hamilton 68 puski alun perin itseään venäläisen disinformaation asiantuntijana ja jäljittäjänä. Organisaation toiminta rakentui eräänlaisen nettisivulla olevan graafisen käyttöliittymän (dashboard) ympärille. Käyttöliittymää markkinoitiin apuvälineenä, ”jonka avulla toimittajat ja akateemiset tutkijat voisivat mitata ja määritellä ’Venäjän disinformaatiota’. Tämä visio toteutui varsin laajamittaisesti, koska presidentti Trumpin virkakauden aikana alusta oli satojen, ellei tuhansien uutisjuttujen lähteenä – niin lehdissä kuin TV:ssäkin.
Hamilton 68:n toimintalogiikka perustui lopunperin siihen, että se vain seurasi listaamiaan 644 Twitter- tiliä, joiden se oletti ja väitti olevan kytköksissä Venäjän Internet- vaikuttamisen pyrkimyksiin. Tätä listaa ja samalla kriittistä elementtiä väitteiden taustalla ei kuitenkaan paljastettu yleisölle. Politicon taannoin pyytäessä listaa, kaksi Hamilton 68:n perustajaa totesi, että listaa ei voisi paljastaa, koska silloinhan Venäjä vain sulkisi tilit. Melkoinen selitys. Taibbi toteaakin, että vain yksi silmäys nyt paljastuneeseen listaan auttaa ymmärtämään, miksi sitä ei voitu paljastaa:
Tämä ei ollut virheellistä tiedettä. Tämä oli petos. Sen sijaan, että olisi seurattu, miten ”Venäjä” vaikutti amerikkalaisten asenteisiin, Hamilton 68 yksinkertaisesti keräsi kourallisen enimmäkseen todellisia ja enimmäkseen amerikkalaisia käyttäjätilejä. Sitten se vain kuvaili niiden orgaanisia keskusteluja venäläisten juonitteluksi. Kuten [Twitterin Yoel] Roth asian ilmaisi: ”Käytännössä kaikissa [käyttöliittymän] perusteella tehdyissä johtopäätöksissä on vain otettu konservatiivisten piirien keskusteluita Twitterissä ja syytetty niitä venäläisiksi.”
Taibbi siteeraa vielä lisää taannoisissa TwitterFiles- julkaisuerissäkin moneen otteeseen esiintynyttä Twitterin johtoportaan Yoel Rothia:
”Tilien valikoima on… outo ja se on ilmeisesti tehty täysin mielivaltaisesti”, Roth kirjoitti. ”Näissä näytetään painottavan vahvasti Trump-myönteisiä tilejä (joita käytetään pohjustamaan sitä väitettä, että Venäjä suosii Trumpia… vaikka ei ole mitään hyviä todisteita siitä, että yksikään niistä olisi venäläinen).”
Virallisen tarinan mukaan käyttöliittymä oli entisen FBI:n vastatiedusteluvirkailijan ja nykyisen MSNBC- uutiskanavan kommentaattorin Clint Wattsin luomus. Rahoittajina hankkeessa toimi think tank Alliance for Securing Democracy (ASD), joka toimii German Marshall Fundin alla. Taibbi huomauttaa, että puoluerajat ylittävän ASD:n asiantuntijaneuvostossa istuvat mm. uuskonservatiivinen kirjoittaja Bill Kristol, entinen Yhdysvaltain Venäjän suurlähettiläs Michael McFaul, Hillary Clintonin aiemman presidentinvaalikampanjan vetäjä John Podesta sekä aiempia johtajia ja varajohtajia keskustiedustelupalvelu CIA:sta, kansallisen turvallisuuden virastosta NSA:sta ja kotimaan turvallisuuden virastosta DHS:stä.
Clint Watts // Lähde: Racket News
Miten käyttöliittymää sovellettiin?
Miten Hamilton 68:n merkitys ja toiminnan vaikutukset näkyivät sitten yleisölle? Etenkin Trumpin virkakaudella eri uutisalustat siteerasivat Clint Wattsia ja Hamiltonia vuosikausia väittäessään, että Venäjän botit vahvistivat mitä milloinkin sosiaalisessa mediassa leviävää (keskusnarratiivin vastaista) liikettä tai kantaa. Taibbi listaa pitkän rivin kyseisenlaisia liikkeitä, näistä tässä esimerkkeinä Trumpin vaaliehdokkuus, #WalkAway (demokraattipuolueen hylkäävien liike), hyökkäykset erikoissyyttäjä Muellerin Trump- tutkimusta vastaan jne. Hamilton 68 oli myös lähde väitteille, joissa esitettiin tiettyjen termien – esimerkkinä ”deep state” – olevan venäläisten bottien ajamia.
Reaktio Twitterissä
Twitterin kunniaksi on todettava, että alustalla ei nielty Hamilton 68:n väitteitä aivan purematta. Twitterin johtoporras alkoi kyseenalaistaa Hamiltonin väitteitä ja vaikka järjestö ei suostunutkaan julkaisemaan listaansa, Twitterin työntekijöillä oli mahdollisuus rekonstruoida lista Hamiltonin sivustolta juontavien Twitterille lähetettyjen tietopyyntöjen pohjalta. Näin myös tehtiin. Twitterläisten reaktio paljastukseen oli vähintäänkin ällistynyt:
”Nämä annetut tilit eivät kyllä ole selkeästi venäläisiä saati sitten botteja.”
”Ei mitään aineistoa, joka tukisi sitä väitettä, että heidän käyttöliittymänsä on Venäjän informaatio- operaatioiden jäljillä.”
”Tämä nyt ei kyllä juurikaan onnistu tuomaan valoa minkäänlaiseen massiiviseen vaikuttamisoperaatioon.”
Kuvien lähde
Twitterin Yoel Roth – siitä huolimatta, että hän useimpien Twitterin päällystöön kuuluvien tavoin oli selkeästi poliittisesti vasemmalla – piti hamilton 68:n logiikkaa alentavana.
Kuinka ällistyttävän alentavaa… vain näistä aiheista puhuminen tarkoittaa muka sitä, että puhuja on Venäjän propagandan uhri.
Hän ymmärsi, että tuo Hamiltonin harjoittama kuvio saisi yleisön lopulta uskomaan, että mikä tahansa poliittisesti oikealle nojaava sisältö on saanut alkunsa venäläisistä boteista.
Yksinkertaisesti sanoen, Hamilton 68:n jäljitettävänä oli hädin tuskin ainuttakaan oikeasti venäläistä, jos ei lasketa muutamaa venäläisen uutiskanavan RT:n tiliä, Taibbi toteaa. Enimmäkseen Hamiltonin listalla oli hyvinkin tavallisia amerikkalaisia, kanadalaisia ja brittejä. Hän jatkaa, että Twitterissä tilanteen eettinen ongelmallisuus ja sen myötä alustaan itseensä kohdistuvat riskit tunnistettiin hyvin nopeasti. Tavallisia todellisia ihmisiä leimattiin yksipuolisesti ”Venäjän kätyreiksi” näiden tietämättä ja ilman, että heillä oli mitään keinoa vaikuttaa asiaan.
Osa vastuuhenkilöistä Twitterin johtoportaassa – mukaan lukien Yoel Roth – halusi ehdottomasti viedä asian julkisuuteen. ”Tässä vaiheessa olen uhkavaatimuksen kannalla – he saavat luvan itse julkaista listansa ja ellei niin käy, me teemme sen”, Roth kirjoitti kollegoilleen. Jotkut muut kehottivat taas varovaisuuteen. Twitteristä sittemmin Bidenin valkoisen talon ja kansallisen turvallisuuden neuvoston tiedottajaksi siirtynyt Emily Horne oli sitä mieltä, että heidän kaikkien ”tulisi olla varovaisia sen suhteen, missä määrin he asettuisivat poikkiteloin ASD- think tankin (Hamiltonin rahoittaja) kanssa julkisesti”. Samoilla linjoilla oli myös – samalla tavoin – nykyiseen hallintoon Twitteristä siirtynyt Carlos Monje, Bidenin liikenneministerin tämänhetkinen neuvonantaja, joka totesi:
”Olen ollut itsekin hyvin turhautunut siihen, ettemme ole kritisoineet Hamilton 68:aa julkisemmin, mutta ymmärtäkää, että meidän on myös katsottava pidemmälle.”
Tapansa mukaan Taibbi otti yhteyttä henkilöihin, joita Hamilton 68 oli kerännyt listalleen ja joiden käyttäjätilit tulivat nyt Twitter Files -aineiston myötä esille. Heihin lukeutui mm. Chicagolainen, perustuslaista kirjankin kirjoittanut lakimies Dave Shestokas, Libanonista lapsena Yhdysvaltoihin muuttanut Sonia Monsour, Consortium Newsin toimittaja Joe lauria sekä monia muita. Kyseisten henkilöiden reaktio vaihteli hämmästyksestä järkytykseen.
”Kun olin nuorempi, isäni kertoi minulle McCarthyn kannattajien pitämästä mustasta listasta”, kertoo Oregonista kotoisin oleva Jacob Levich. ”Lapsena en olisi koskaan osannut ajatella, että tällainen palaisi takaisin, voimalla ja laajasti, tavalla… jonka tarkoituksena on heikentää meille tärkeitä oikeuksia.”
Hamilton 68:n vaikutukset?
Taibbi korostaa, että määrien perusteella tässä on kysymys ehkä suurimmasta mediapetoksesta koko Yhdysvaltain historiassa. Käytännössä jokainen vähänkään suurempi amerikkalainen uutisorganisaatio sekaantui petokseen, mukaan lukien NBC, CBS, ABC, PBS, CNN, MSNBC, The New York Times ja Washington Post. Lisäksi jo pelkästään Mother Jones julkaisi ainakin 14 eri juttua, jotka pohjautuivat Hamiltonin ”tutkimuksiin”. Niin ikään ”faktantarkistussivustot” Politifact ja Snopes siteerasivat Hamilton 68:aa lähteenään. Hamilton 68:aa käytettiin lähteenä mitä erilaisimmissa uutisjutuissa, jotta niihin saataisiin ”Venäjän vaikuttamisen” juonne. Alla esimerkkejä otsikoista.
Näiden uutisten avulla toisaalta nostatettiin erilaisia pelkoja yleisössä ja toisaalta taas ne auttoivat mustamaalaamaan poliittisia vastustajia ja leimaamaan haluttujen poliitikkojen vastustajia ”Venäjä- myönteisiksi”. Taibbi huomauttaa myös, että ironisesti kyllä näitä uutisia [jotka siis olivat oikeasti valeuutisia] käytettiin perustana mm. Twitter- keskusteluissa, kun syytettiin muita valeuutisten levittämisestä.
Skandaali ulottuu myös akatemiaan ja poliitikkoihin. Mm. Harvard, Princeton ja monet muut yliopistot siteerasivat Hamiltonia lähteenä ja resurssina.
Akateemisten instituutioiden lisäksi myös useat yhdysvaltalaispoliitikot markkinoivat Hamilton 68:n sivustoa.
Tuo ei sinänsä ole yllättävää, etenkin jos ajatellaan näkyvässä asemassa olevia demokraatteja ja muita Trump- vastaisia poliitikkoja molemmilla puolilla. Taibbi mainitsee näistä mm. #RussiaGate/ #Spygate -skandaalissa korviaan myöten mukana olevat Adam Schiffin ja Mark Warnerin ja Kalifornian senaattorin Dianne Feinsteinin.
Matt Taibbi päättää julkaisunsa lopputoteamukseen:
MSNBC, Clint Watts, Washington Post, Politico, Mother Jones, Alliance for Securing Democracy ja Dianne Feinsteinin sekä muiden poliitikkojen toimistot kieltäytyivät kommentoimasta.
Tämä digitaalisen mccarthyismin ja petoksen yhdistelmä on aiheuttanut suurta vahinkoa amerikkalaiselle politiikalle ja kulttuurille. Sellaisiin uutistoimistoihin, jotka eivät kiellä ja vedä takaisin noita uutisjuttuja tai jotka edelleen pitävät Hamilton 68 entisiä työntekijöitä kirjoillaan analyytikkoina, ei pitäisi luottaa. Jokaisen näitä medioita asiakkaana tilaavan tulisi kirjoittaa näistä asioista toimittajille.
**
Ensisijaiset lähteet:
*) THREAD: Twitter Files #15 – MOVE OVER, JAYSON BLAIR: TWITTER FILES EXPOSE NEXT GREAT MEDIA FRAUD | Matt Taibbi
“Virtually any conclusion drawn from it will take conversations in conservative circles on Twitter and accuse them of being Russian.”
*) Move Over, Jayson Blair: Meet Hamilton 68, the New King of Media Fraud | Matt Taibbi – Racket News
The Twitter Files reveal that one of the most common news sources of the Trump era was a scam, making ordinary American political conversations look like Russian spywork
Muita lähteitä:
https://www.one-tab.com/page/5Yq81pepR5qlhh9G65RXuA
