1/🧵
Pienen pieni sunnuntai- ketju.
Muutamia mietteitä Toimittaja Sanna Ukkolan k- piikkikommenteista ja niiden ympärillä pyörivästä keskustelusta, jossa olen nähnyt myös todella asiallisia kommentteja ..
En viitsi laittaa muihin ketjuihin pituuden takia.
Esim.
https://x.com/Sukkola/status/1857556958796198342
tai
https://x.com/Sukkola/status/1857437701223419998
2/
Itselleni tässä keskustelussa ja sen myötä nousee esille kolme haaraa:
- (I) tiede, asiantuntemus, auktoriteetit?
- (II) journalismi, informointi ja todellisuuden hahmottaminen sekä todellisuuskuvan välittäminen?
- (III) oikean "osallistavan" demokratian peruskivet?
3/
(I) Tiede, asiantuntemus, auktoriteetit?
Tiede on vain menetelmä ja pelisääntöjen kokonaisuus, joten se, että siitä tehdään jokin monoliittinen käsite ja auktoriteetti on ongelma. Tieteen avulla voidaan yksinkertaisesti sanottuna osoittaa jotain todeksi tai epätodeksi ..
4/
.. tuo tapahtuu esittelemällä oma argumentaatio mahdollisimman läpinäkyvästi, toistettavasti ja perustellusti - siispä sen todellisuuden hahmottamisyrityksen, jossa tuo tehdään paremmin, pitäisi päätyä (*toistaiseksi*)vallitsevaksi hypoteesiksi.
5/
Asiantuntijoiden tulisi olla muita paremmin perillä ajankohtaisesta tieteestä - ja etenkin siinä esiintyvistä vastakkaisista näkemyksistä. Tämän vuoksi asiantuntija on viimeinen, jonka tulisi sanoa, että juuri "tämä tai tuo" puoli asioista on ainut hyväksyttävä näkökanta.
6/
Ja sitten auktoriteeteista..
Itse näen, että kansanvaltaisessa systeemissä auktoriteettiasema on palvelu - ja kutsumustehtävä - ei etuoikeutuksen takaava rooli, valta- asema taikka kyseenalaistamaton turvapaikka. Siksi sellaisen tulee olla jatkuvan arvostelun ja valvonnan kohteena.
7/
En näe siis ongelmaa siinä, että 1) laadukasta tiedettä 2) objektiivisesti hyödyntävä asiantuntija taikka sitten 3) tällaiseen asiantuntijaan pohjaava poliitikko nähdään tai häneen suhtaudutaan auktoriteettina.
8/
Tuo yllä mainittu vain vaatii toimiakseen sen, että vaiheet 1-3 eivät kuse missään kohtaa. Itselleni kuluneet yli neljä vuotta ovat osoittaneet, että meillä on isoja ongelmia kaikissa näissä vaiheissa.
9/
Jotta tätä kokonaisuutta (tiede - asiantuntijat - auktoriteetit) voisi arvioida, täytyy kyetä ymmärtämään, että se on inhimillisyydessään altis virheille, vinoumille ja vilpille. Tämä tuntuu olevan vaikeaa yllättävän monille ..
10/
Lähipiirissä olen kohdannut puolenkymmentä kertaa tilanteen, jossa fiksut tuntemani ihmiset sanovat: "Näen nuo osoittamasi asiat, ja ne näyttävät pitävän paikkansa, mutta samallahan se tarkoittaisi sitä että järjestelmässä (vai uskomusjärjestelmässä?) olisi äärimmäisen kriittisiä vikoja, ja se taas ei voi olla mahdollista, joten - moro."
11/
Tänä päivänä ja tässä vaiheessa ihmisen moittiminen vain esim. siitä, että hän kyseenalaistaa "virallisessa auktoriteettiasemassa olevan tieteellisen asiantuntijan" on mielestäni yksinkertaisesti vain joko yksisilmäisyydessään typerää taikka suoraan epärehellistä.
12/
(II) Journalismi, informointi ja todellisuuden hahmottaminen sekä todellisuuskuvan välittäminen?
Näen, että journalisti on samankaltaisessa vastuussa kuin asiantuntijatkin. Oikean journalistin tulisi olla muita paremmin perillä julkisessa keskustelussa pyörivien asioiden ERILAISISTA puolista, analysoida ja verifioida eri näkemyksiä MUITA PAREMMIN ..
13/
.. hänen tulisi sitten mahd. objektiivisesti ja neutraalisti informoida yleisöä (eli auttaa hahmottamaan todellisuutta) samalla ollen MUITA VAROVAISEMPI siinä, että omat vinoumat ja mielipiteet eivät sotke objektiivisena esitettyä informaatiota. Nykyään halutaan esittää, että modernissa journalismissa tämä kaikki ei enää päde. - Olen eri mieltä.
14/
Ja tässä päästäänkin alussa hahmottelemistani juonteista kolmanteen:
(III) Oikean "osallistavan" demokratian peruskivet?
Oikeilla journalisteilla ja journalismilla on elintärkeä tehtävä, jos haluamme minkäänlaista järjestelmää, jossa kansalaiset käyttävät valtaa.
15/
Yhteiskunnan toiminnan kannalta on monella tapaa lähes välttämätöntä, että kansalaiset keskittyvät enimmäkseen omaan rooliinsa, mutta jotta he silti voisivat osallistua aidosti yhteiseen päätöksentekoon, on heidän myös oltava informoituja oman osaamisalansa ulkopuolella olevista asioista.
16/
Näen, että etenkin edustuksellisessa demokratiassa voimme nähdä tämän ikään kuin "tietoon perustuvan suostumuksen" periaatteen kautta (uhanalainen konsepti muuten nykyään😏) - eli siunaamme tai kiellämme valtuuttamiemme edustajien MEIDÄN NIMISSÄMME tekemät päätökset sen informaation perusteella, jota olemme saaneet.
17/
Tämän päätöksiemme perustana olevan ketjun integriteetti on siis äärimmäisen tärkeää.
- Jos siinä on aukkoja, ongelmia, virheitä tai vilppiä, "päätöksentekoamme" ts. valintojamme voidaan ohjata ja meiltä voidaan vilpillisesti saada mandaatti asioille, joita emme hyväksyisi, jos olisimme aidosti informoituja.
18/
Niinpä siis kaikki viitteet siitä, että meillä olisi intressien vinouttamaa tiedettä, eturistiriitojen likaamia asiantuntijoita taikka poliitikkoja, jotka ovatkin lojaaleja muille tahoille, kuin edustamilleen kansalaisille, on tutkittava perin pohjin ja niitä on nostettava julkiseen keskusteluun.
19/
Julkinen, vapaa keskustelu näistä ongelmista on edes jollain tavalla toimivan demokratian tae. Toisaalta tällaisen keskustelun tukahduttaminen sensuurilla, propagandalla ja leimaamisella edustaa juuri päinvastaista.
20/
Totean, että on välillä hyvä miettiä ihan rehdisti, omasta mukavuudesta, poliittisista mielipiteistä ja toiveista jne. riippumatta sitä, miltä tilanne tämän suhteen nyt syksyllä 2024 meillä täällä Suomessa näyttää.
21/21
Loppuun vielä aiempi disklaimeri, koskien täällä ylpeimpiä takuulla loukkaavaa paasaavaa sävyä 😏: