Kuinka maailmasta tehtiin panttivanki tieteellisen petoksen avulla (käännös)
Drostenin räätälöity PCR- testi
Tämä on suora käännös tohtori Simon Goddekin Substackissa julkaisemasta kirjoituksesta. Alkuperäinen: 'How Scientific Fraud took the World Hostage'.
Tohtori Goddek kirjoittaa:
Tammikuussa 2021 kirjoitin kaksi Twitter-ketjua Christian Drostenin korona- PCR- testistä laaditun tieteellisen julkaisun vertaisarviointimenettelystä, joka on muodostanut pohjan nykyiselle poliittiselle agendalle. Tieteellisen lehden päätoimittajana voin tarjota syvällisempää tietoa tieteellisistä vertaisarviointiprosesseista ja siitä, miksi Drostenin PCR- julkaisua koskeva vehkeily tapahtui mitä todennäköisimmin ”Eurosurveillance”- tieteellisessä aikakausilehdessä.
Corman-Drostenin PCR-paperi
Cormanin ja kumppaneiden tieteellisessä julkaisussa, jonka vastaavana kirjoittajana on Christian Drosten, esitetään PCR- testausmenettelyä koskevia periaatteita, ja sitä pidetään siksi kriittisenä. Kansainvälinen asiantuntijoiden ja tutkijoiden yhteenliittymä on analysoinut kriittisesti kyseistä julkaisua ja löytänyt useita vakavia puutteita. Nämä puutteet ovat kuitenkin pääasiassa – mutta eivät kokonaan – sisällöllisiä. Valitettavasti lehti ja asianomaiset kirjoittajat eivät ole tähän mennessä (30 kuukauden jälkeenkään) esittäneet vasta-argumentteja ja selityksiä. Sisällöllisten ja käsitteellisten puutteiden lisäksi minua huolestuttaa eniten se, miten perustavanlaatuisia tieteellisiä periaatteita Eurosurveillance- lehti on vaarantanut.
Alla oleva kaavio osoittaa Eurosurveillance- lehden vertaisarviointiprosessin keston. Vuonna 2019 ”alkuperäisten tutkimusjulkaisujen” keskimääräinen julkaisuaika oli 172 päivää, mikä myös vastaa henkilökohtaista kokemustani. Miten siis julkaisu on mahdollista saada aikaan tuollaisessa ajassa (1 vuorokausi)?
Kuva 1. kaavio Eurosurveillance-lehdessä käytetyn tarkastuksen kestosta osoittaa yhden äärimmäisen poikkeaman – Drostenin PCR-testijulkaisun.
Vertaisarviointiprosessi
Artikkelin kirjoittamisen jälkeen vastaavan kirjoittajan (tässä tapauksessa Christian Drostenin, joka on myös osa lehden toimitusneuvostoa) oli lähetettävä artikkeli seuraavanlaisella lomakkeella. ”Kirjoittajien välinen sopimus” oli toinen vaadittu asiakirja.
Kuva 2. Tältä näyttävät paperin toimittamisen vaiheet. Kuvakaappauksessa näkyvät tiedostot, jotka on liitettävä, ja lisätietoja pyydetään (vastaavalta) kirjoittajalta (kirjoittajilta).
Christian Drostenin oli näin ollen vahvistettava, ettei eturistiriitoja ollut. Drosten ei kuitenkaan ollut rehellinen, sillä useita (!!!) eturistiriitoja havaittiin, jotka lopulta korjattiin painostuksen seurauksena heinäkuun 2020 lopussa.
Kuva 3. Eurosurveillance- julkaisuun artikkelinsa toimittavien tutkijoiden on ilmoitettava, ettei heillä ole eturistiriitoja. Drosten valehteli täällä.
Kun artikkeli oli toimitettu, päätoimittajan (eli tohtori Ines Steffensin) oli hyväksyttävä se vertaisarviointiin. Voidaan väittää, että toimituskunnan jäsenenä Drostenilla olisi saattanut olla hyvät suhteet kyseiseen rouvaan, mikä olisi voinut nopeuttaa prosessia. No selvä; otetaan tämä huomioon. Tämän jälkeen joko päätoimittajan tai muiden toimituskunnan toimittajien, jotka löytyvät täältä, oli lähetettävä paperi vähintään kahdelle ulkopuoliselle ja puolueettomalle arvioijalle. Itse olen yleensä tyytyväinen, että löydän riittävästi vertaisarvioijia 1-2 viikon kuluessa (sekin parhaassa tapauksessa).
Kun ulkopuolinen vertaisarvioija, jonka on oltava kyseisen alan asiantuntija, hyväksyy tehtävän, hänellä on yleensä 30 päivää aikaa suorittaa työ. Artikkelin asianmukaista arviointia ei yleensä tehdä yhdessä päivässä. On hyvin harvinaista, että arviointi saadaan valmiiksi muutamassa päivässä. Kunkin arvioijan on sitten arvioitava paperi. Arvostelijat voivat yleensä antaa neljä suositusta:
Hylätä [yleisin].
Vaatia suuria tarkistuksia
Vaatia vähäisiä tarkistuksia [melko harvinaista].
Hyväksyä [hyvin harvinaista]
Kun molemmat arvioijat ovat antaneet suosituksensa, seuraava tulee toimittajan nähtäväksi.
Kuva 4. Toimittaja näkee tämän heti, kun vertaisarviointiprosessi on päättynyt. Vasemmalla näette päivämäärät, mitkä ovat hyvä indikaattori siitä, kuinka kauan ”ensimmäinen kierros” yleensä kestää.
Yllä olevassa tapauksessa (esimerkki omasta lehdestäni) molemmat arvioijat ehdottavat käsikirjoitukseen merkittäviä tarkistuksia. Jos päätoimittaja hyväksyy tämän suosituksen, kirjoittajat saavat arvostelijoiden kommentit, jotka on käsiteltävä ennen iterointi- prosesseihin siirtymistä. Henkilökohtainen kokemukseni on seuraava:
On lähes mahdotonta, että kaksi arvioijaa hyväksyy käsikirjoituksen välittömästi. (ottaen huomioon Corman – Drostenin artikkelin metodologiset puutteet, en yksinkertaisesti voi kuvitella tällaista skenaariota).
Kestää yleensä 2-4 arvostelukierrosta, ennen kuin julkaisua pidetään julkaisukelpoisena.
Tämä tarkoittaa sitä, että alle kahdessa päivässä hyväksytyn artikkelin saaminen tarkoittaisi näin ollen seuraavaa:
Vastuussa oleva päätoimittaja löysi asiantuntijoita, jotka ovat valmiita arvioimaan artikkelin muutamassa tunnissa.
Kaikki asiantuntijat tarkistivat käsikirjoituksen välittömästi ja totesivat sen ”täydelliseksi sellaisenaan”.
Päätoimittaja käsitteli arvosteluraportit suoraan.
Kaikesta huolimatta – hyväksymisen jälkeen (ks. alla oleva kuvakaappausesimerkki) paperi on kuitenkin vielä lähetettävä puhtaaksikirjoittajalle, jotta käsikirjoitus on lehden tyylin mukainen (esim. muotoilu, viittaustyyli jne.). Tämä kestää yleensä useista päivistä jopa kahteen viikkoon.
Kuva 5. Kestää yleensä useita kierroksia, ennen kuin toimittaja hyväksyy toimitetun artikkelin.
Puhtaaksikirjoittaja palauttaa sitten vastaavalle kirjoittajalle ”kyselyt” (eli Q1-Qx). Nämä kyselyt koskevat yleensä sisäisiä (taulukot, kuviot) ja ulkoisia (siteeratut teokset) viittauksia ja yhteistekijöiden tietoja. Vastaavan kirjoittajan on vastattava kaikkiin kyselyihin. Kun kaikki nämä kyselyt on käsitelty, kestää yleensä useampia päiviä, ennen kuin julkaisu on lopullisessa muodossaan saatavilla verkossa. Koko menettely artikkelin jättämisestä sen julkaisemiseen kestää keskimäärin noin kuusi kuukautta, mikä vastaa edellä esitettyjä lehden tavanomaisia käsittelyaikoja. Alle kaksi päivää haiskahtaa kuitenkin tieteelliseltä petokselta ja korruptiolta. Toimitusajankohtana asian ja aiheen poikkeuksellinen tärkeys ja kiireellisyys ei ollut sellainen tekijä, joka voisi selittää tämän ilmiön. Tämä on suuri tieteellinen skandaali, ja Eurosurveillance piiloutuu hiljaisuuden taakse.
Se tosiasia, että Drostenin julkaisun menettely noudattaa samanlaista käsikirjoitusta kuin vuoden 2009 sikainfluenssa-”pandemiassa” (eli yhteistyö Olfert Landtin kanssa PCR-testin luomisessa, pelottelu jne.), jättää happaman jälkimaun. Esille nostettu skandaali on selvitettävä täysin, erityisesti kaikkien siihen osallistuneiden henkilöiden ja osapuolten (erityisesti Drostenin ja Ines Steffensin) osalta. Ihmettelen, miksi Marion Koopmansin kaltaiset kirjoittajat eivät pitäneet epäilyttävänä sitä, että heidän artikkelinsa hyväksyttiin ja se oli saatavilla verkossa kirjaimellisesti yhdessä yössä. Itse ilmaisin välittömästi huoleni kanssakirjoittajana ja vakavasti otettavana tiedemiehenä moisessa tilanteessa. Koko tilanne muuttuu vielä hämärämmäksi, kun tiedetään, että Marion Koopmans kuului samaan WHO:n paneeliin, joka julisti Drostenin PCR-testin ”kultaiseksi standardiksi” päivä sen jälkeen, kun paperi julkaistiin, eli kaksi päivää sen jälkeen, kun paperi oli toimitettu arvioitavaksi.
Kyseinen paperi on saanut aikaan lumivyöryn, ja sitä on siteerattu yli 4600 kertaa 1,5 vuoden aikana. Valitettavasti kyseinen työ ja sen julkaisuprosessi eivät kuitenkaan täytä mitään tieteellisen tarkkuuden ja muodollisen virheettömyyden vaatimuksia.
Kuva 6. Christian Drostenin Google Scholar -tili osoittaa, kuinka paljon hän hyötyy viruskriisistä. Hänen siteerauksiensa määrä nousi räjähdysmäisesti. Korostettu julkaisu on se, joka läpäisi vertaisarvioinnin yhden päivän kuluessa.
Eurosurveillancen on siis välittömästi merkittävä julkaisu puolueelliseksi. Lisäksi riippumattoman komitean on tutkittava tarkka prosessi ja tapahtunut mahdollinen petos/korruptio (tammikuussa 2020) sekä esitettävä mahdollisia seuraamuksia kaikille osapuolille. Eurosurveillance on tähän mennessä tehnyt vain sisäisen ja läpinäkymättömän tarkastuksen todeten, että se ei löytänyt mitään puutteita, mikä on valetta.
Ad-Hominem-hyökkäykset objektiivisen keskustelun sijaan
Ensinnäkin haluan todeta, että tarkoitukseni ei ollut saada aikaan minkäänlaista lumivyöryä tammikuussa 2021. En yksinkertaisesti ollut uskoa silmiäni, kun näin, miten nopeasti Drostenin julkaisu saatiin vertaisarvioitua ja julkaistua. Tiedemiehenä minulla on oikeus ja velvollisuus puuttua asiaan ja esittää kysymyksiä.
Kuva 7. Julkaistussa asiakirjassa näkyvät päivämäärät, jolloin artikkeli toimitettiin, hyväksyttiin ja julkaistiin.
Heti sen jälkeen, kun ensimmäinen Twitter-ketjuni tästä aiheesta oli levinnyt, useat ihmiset varoittivat minua siitä, että minun pitäisi varautua ”Drostenin armeijan” hyökkäykseen. Tätä en olisi voinut kuvitellakaan, sillä en ole koskaan aiemmin saanut päälleni mitään lokamyrskyä internetissä. Monimutkaisia asioita on vaikea kuvata vain 280 merkillä, jolloin väärinkäsitykset ja ristiriidat ovat lähes väistämättömiä. Ajan myötä kunkin vallalla oleva henkilökohtainen näkemys tai vakaumus saattaa muuttua viimeisimmän tietämyksen tai vaihtuvien asiayhteyksien vuoksi.
Surullinen tosiasia on, että kukaan hyökkääjistä ei käsitellyt sitä, mitä olin kirjoittanut. Monilla heistä oli suora kytkös Drosteniin itseensä ja he olivat yhteydessä suoraan Springer Natureen vaatien minun vetämistäni pois vesiviljely- alan toimittajan tehtävistä, koska ”en ole virologian asiantuntija”. En kuitenkaan käsitellyt viestiketjussani virologiaa aiheena, vaan annoin ainoastaan näkemyksiä vertaisarviointiprosessista.
Vertaisarviointiin kuluneen ajan analysointi
Analyysini osoitti, että vertaisarviointiprosessin todellinen aikaikkuna oli 3,5-27,5 tuntia, mitä käsittelen tarkemmin jäljempänä. Kaikki juontaa juurensa WHO:n asiakirjaan, joka laadittiin (!!!) sinä päivänä, kun Cormanin ja Drostenin asiakirja toimitettiin Eurosurveillanceen. Metatiedot osoittavat, että se luotiin 21. tammikuuta 2020 klo 20.30 CET (Keski-Euroopan aikaa).
Kuva 8. Kuvakaappaus siteeratusta WHO:n asiakirjasta.
Kuva 9. Viitatun WHO:n PDF-dokumentin metatiedot.
Wayback Machinen (Internet- arkisto) kautta kaikki voivat ladata Eurosurveillance-palvelimella julkaistun asiakirjan ensimmäisen version. Tässä asiakirjassa viitataan alla olevaan WHO:n asiakirjaan (merkitty vihreällä).
Kuva 10. Viitattu asiakirja näkyy viitteiden luettelossa.
Drostenin asiakirja toimitettiin virallisesti 21.1.2020, hyväksyttiin 22.1.2020 ja julkaistiin 23.1.2020. Tämä tarkoittaa, että WHO:n asiakirjan aikaleiman perusteella on vain 3,5 tunnin teoreettinen aikaikkuna, jonka kuluessa asiakirja on voitu toimittaa 21.1.2020.
Kuva 11. Tässä jälleen drostenin paperin jättö-, hyväksymis- ja julkaisupäivä. Tällä kertaa kuvakaappaus verkkosivustolta.
Kuten edellä todettiin, vertaisarviointiprosessi vie melko paljon aikaa (iteraatioiden jne. vuoksi). Kun otetaan huomioon saamamme viralliset tiedot tässä tapauksessa, voimme jäljittää kuinka paljon aikaa oli. Joten; aikaisintaan paperi on voitu vertaisarvioida ja hyväksyä 22.1.20 keskiyöllä ja viimeistään 22.1.20 klo 23.59 (CET). Koko vertaisarviointiprosessin aikaikkuna oli siis 3h 30min -27h 30min.
Kuva 12. Tapahtumien kronologia.
Lehti julkaistiin 23.1.20 klo 16.45 (CET), joten kirjapainaja teki loistavaa työtä. Jälleen kerran, tämä on vain nöyrä analyysini tästä prosessista, jonka olen valmis jakamaan, ja olen myös valmis keskustelemaan kriittisesti havainnoistani. Teoriassa viittaus WHO:n asiakirjaan olisi voitu muuttaa kirjurin ”kyselyprosessin” aikana, jolloin aikaikkunaa olisi voitu laajentaa muutamalla tunnilla. Havaittu ja rekonstruoitu vertaisarviointiprosessi osoittaa kuitenkin – lievästi sanottuna – huomattavia väärinkäytöksiä. Jokainen vertaisarviointiprosessi johtaa nimettömiin arviointiraportteihin. Kun Eurosurveillancea pyydettiin julkaisemaan vähintään nuo raportit, se ilmoitti, ettei se voi tehdä sitä yksityisyyden suojaan liittyvien näkökohtien vuoksi. Kaikki vertaisarviointiraportit ovat kuitenkin nimettömiä, joten he valehtelivat – todennäköisesti peitelläkseen tieteellistä petosta.
Edes mahdollinen ”poikkeuksellinen tärkeys” (joka ei muuten ollut tekijä vielä tammikuussa 2020) ei ole mikään syy kiirehtiä prosessia niin nopeasti. Julkaisu olisi voitu julkaista myös tutkimusvedos- dokumenttina (preprint), kun se oli läpikäynyt perusteellisen vertaisarviointiprosessin. Kaiken kaikkiaan tämä kriittinen tapaus huutaa avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Ja vielä kerran: on epäsoveliasta ampua viestintuojaa tilanteessa, jossa kritiikki olisi parempi kohdistaa osapuoliin, jotka ovat osallisina näissä ilmeisissä väärinkäytöksissä.
Jälkiseuraukset
Yhä, lähes kolmen vuoden jälkeen aikakausilehti (Eurosurveillance) jatkaa vaikenemistaan. Skandaalia ei ole vieläkään käsitelty avoimesti. Drostenia tai Eurosurveillancea vastaan ei ole myöskään ryhdytty oikeustoimiin. Saksalaisella ”Corona Ausschussilla” (Korona -tutkimuskomitea), joka väittää haluavansa puolustautua juridisesti ”korona- diktatuuria” vastaan, oli yli kaksi vuotta aikaa puuttua tähän skandaaliin, mutta sen sijaan siellä mieluummin meditoidaan ja musisoidaan suorassa striimissä tai annetaan tyhjiä lupauksia. Näyttää siltä, että toimijoiden verkosto on laaja ja tiiviisti toisiinsa kietoutunut. En usko tämän koko maailman panttivangiksi ottamisen mahdollistaneen petoksen ratkeavan, mutta en luovu toivosta. Mitä enemmän ihmiset tietävät tästä petoksesta, sitä todennäköisemmin jonain päivänä saadaan jotain ”oikeutta”.
Dr. Simon on lukijoiden tukema julkaisu. Jos haluat saada uusia viestejä ja tukea työtäni, harkitse liittymistä ilmaiseksi tai maksulliseksi tilaajaksi.
– TILAA TOHTORI GODDEKIN SUBSTACK TÄÄLLÄ