Totta vai tarinaa? Mistä -miksi – mitä; mitä merkitystä tällä on?
The Lockdown Files pähkinänkuoressa
Aineisto käsittää Britannian johtavien terveysviranomaisten yksityistä keskinäistä viestintää Whatsapp- alustalla
Brittilehti Telegraph on ollut aineiston julkaisijana; aineiston lehdelle vuoti terveysministeri Hancockin muistelmateoksen kirjoittamisessa avustanut toimittaja
Viestit antavat kuvan viranomaisten juonittelusta liittyen yleisen pelon lisäämiseen ja hyväksikäyttämiseen siinä, että yleisö saataisiin niiden ajamille koronatoimille myötämielisemmäksi
Aineisto osoittaa, että viestintää ohjasi ensisijaisesti pyrkimys narratiivin hallintaan läpinäkyvän tiedottamisen sijasta
Aineiston alkuperästä
Kuinka jokin lehti on voinut saada käsiinsä viranomaisten yksityistä viestintää? Aineisto tuli julkisuuteen ensimmäistä kertaa brittiläisen ’UK Covid-19 Inquiry’ -komitean istunnossa 1. maaliskuuta 2023. Komitea perustettiin tutkimaan hallituksen toimien sekä itse koronan vaikutuksia.
”Kyseessä on riippumaton julkinen tutkimus, jonka tarkoituksena on tutkia Yhdistyneen kuningaskunnan vastausta Covid-19-pandemiaan ja sen vaikutuksia sekä ottaa siitä opiksi tulevaisuutta varten. Tutkimuksen puheenjohtajana toimii paronitar Heather Hallett, joka on entinen vetoomustuomioistuimen tuomari.”
Komitean istunnossa mainittiin 100 000 vuodettua Whatsapp- viestiä, jotka koskivat johtavien terveysviranomaisten, etenkin aiemman terveysministerin, Matt Hancockin viestintää. Vuodon takana on tunnettu toimittaja Isabel Oakeshott, joka on aiemmin saanut näkyvyyttä mm. koronaan liittyvien sulkutoimien (lockdowns) kriitikkona. Ironista kyllä – Oakeshott sai käsiinsä Hancockin viestit, koska ministeri itse luovutti ne… kirjaansa varten. Isabel Oakeshott toimi näet haamukirjoittajana ministeri Hancockin omaelämänkerrallisessa muistelmateoksessa “Pandemic Diaries: The Inside Story of Britain’s Battle Against COVID”, joka käsittelee tämän vuosia ”pandemiaministerinä”. Jos Hancockin tarkoituksena on ollut hakea Churchill- tyylistä hypetystä ja ”sotaministerin” myyttistä sädekehää, niin on pakko myöntää, että juuri nyt näyttää huonolta sen suhteen.
Oakeshott sanoo rikkoneensa luottamuksellisuuden ja keskinäisen sopimuksen hänen ja Hancockin välillä yleisen edun nimissä, koska hän uskoo yleisen selvitystyön vievän vuosia ja lisäksi, että se päättyy jonkinasteiseen käsienpesuun vastuullisten osalta. On sinänsä mielenkiintoista, että Hancock päätti valita hallituksen linjaa äänekkäästi kritisoineen toimittajan avustamaan kirjansa kirjoittamisessa.
Oakeshott on saanut myös kritiikkiä toimintansa osalta. Vuotamisen aiheuttama dilemma journalistisen etiikan suhteen on olemassa – siitä, ylittääkö yleinen etu luottamuksellisuuden vaatimukset debatoidaan yhä (tätä käsitteli myös Twitter Files -aineistosta kirjoittanut Michael Schellenberger yhdysvaltain kongressin edessä 9.3.2023). Toisaalta, mitä pidemmälle aikaa kuluu, sitä paremmin kykenemme näkemään, kuinka kontrolloidussa mediailmastossa elämme. Vaikuttaakin vahvasti siltä, että merkittävimmät ja vähiten sensuuriin rajaamat uutiset tulevatkin nykyään juuri epätavanomaisia kanavia pitkin. Niiden ongelmana on monesti kuitenkin lähteiden epäselvyys – ongelma, joka puolestaan joissain tapauksissa juuri aiheutuu pyrkimyksestä ohittaa sensuuri. Elämme samalla sekä huijareiden että aidosti rohkeiden journalistien aikaa.
Isabel Oakeshott kertoo motiiveistaan enemmän tässä artikkelissa. Isabel Oakeshottin omat verkkosivut ovat täällä.
The Lockdown Files: sisällöstä
Monet olivat varmasti alkuun skeptisiä materiaalin aitouden suhteen. Toistaiseksi kuitenkin vaikuttaa siltä, että viestien aitoutta ei ole uskottavasti kiistetty. Lisäksi se, että Telegraphin mittaluokan lehti on päättänyt julkaista sen, kertoo siitä, että aineiston taustaa on sielläkin jotenkin selvitelty (ihan juridisia käänteitä ja jatkoakin ajatellen). Koronanarratiivia enemmän kriittisesti seuranneille aineisto ei sinällään välttämättä tuo mitään uutta ja ällistyttävää, vaikka vahvistaakin monia epäilyksiä. Se on kuitenkin massiivinen paljastus niille, jotka ovat olleet koko koronatarinan suhteen vähemmän kriittisiä.
Alla aitobrittiläistä harkitsevaa ja varovaista reaktiota asiaan jupakan juuri tullessa julkisuuteen: Lääkäri John Campbell
Pelkoa käyttäytymisen hallitsemiseksi
Eräs räikeimmistä viestinnästä paljastuvista asioista on johtavien terveysviranomaisten tietoinen pyrkimys pelon nostattamiseen siinä tarkoituksessa, että kansalaisten käyttäytymistä kyettäisiin hallitsemaan paremmin. Etenkin Britanniassa käyttäytymisen muokkauksen aihe on ollut keskustelussa enemmänkin (HART:n artikkeli viime elokuulta: ’State-sponsored behavioural science – The urgent need for an ethical framework’.
Terveysministeri Matt Hancock
Eräs tähän mennessä eniten näkyvyyttä saanut dialogi käytiin ministeri Hancockin ja hänen media- neuvonantajansa Damon Poolen välillä. Seuraavassa lyhyt ote keskustelusta, joka käsitteli tilannetta uuteen ilmenneeseen virusvarianttiin liittyen. Hallitus oli tilanteessa, jossa sen oli tiedotettava uudesta ilmenneestä viruksen variantista. Tilanne oli hallinnolle epämiellyttävä, koska uuden variantin olemassaolo puoltaisi rokotestrategiaa kritisoivien argumentteja juuri samoihin aikoihin, kun rokotteita oltiin tuomassa. Monet rokote- strategiaa kritisoivat ovat sanoneet juuri hengitystieviruksen nopean muuntautumiskyvyn mitätöivän ajatuksen massarokotuksien mielekkyydestä ja toimivasta rokotteesta. (otteessa esiintyvällä ”let it rip” -termillä tarkoitetaan monesti laumaimmuniteetin ja ’Suuren Barringtonin julistuksen’ kannattajien teesejä koronaan liittyen)
Media- neuvonantaja Poole: ”Sen sijaan, että painottaisimme liikaa eteenpäin suuntautuvaa viestintää, voimme käyttää uutta virusmuunnosta [keskustelun ohjaamiseksi]
Ministeri Hancock: Uudesta variantista puhuminen kyllä säikäyttää kaikki hiiteen
mutta se jäänee kyllä myös Brexit:in ongelmien varjoon
Poole: Jep sillä saamme aikaan kunnollisen muutoksen [ihmisten] käyttäytymisessä
Hancock: Milloin laskemme liikkeelle uuden variantin [keskusteluun]?
Poole: Olen miettinyt sitä paljon ja uskon, että meidän on oltava nyt varovaisempia
– siis variantin kanssa, meinaan
Muistaakseni nostitkin sen esille aiemmin, mutta koulujen sulku- agenda / [tarvittava] paperityö [siihen] täytyy yhä pitää voimassa
Hancock: Kyllä
Poole: Sanoisin, että parempi varmistaa nyt ettei vuotoja huipulta sallita
Uuden variantin kanssa on suuri riski siihen, että oikeistolaiset lehdet käynnistävät taas uuden painostuksen laumaimmuniteettiajattelun puolesta sillä perusteella, että rokotestrategian perustelut horjuvat.
Hancock: Siksi palautammekin uskoa rokotteeseen.
Toisessa, ehkä vieläkin havainnollistavammassa keskustelussa nousee esiin julkishallintoa johtavan kabinettiministerin Simon Casen ajattelutapa. Keskustelu koski muita, mahdollisesti vieläkin tiukempia koronatoimia, joita voitaisiin soveltaa.
Simon Case: Maskien käytön lisääminen lienee ehkä ainut harkittavissa oleva vaihtoehto. Sehän on käytännössä ilmaista ja sillä on kuitenkin äärimmäisen näkyvä vaikutus? Maskeja olisi pidettävä kaikkialla kodin ulkopuolella ja myös enemmän työpaikoilla?
En ole aivan varma kuinka paljon pidemmälle sillä päästiin. Käytännössä meidän on vain saatava lisättyä tottelevaisuutta
Ja itse asiassa meidän kannattaisi olla varovaisia esim. perhokalastamisen kaltaisten juttujen kanssa – ne tulee eritellä, mutta kaikessa hiljaisuudessa. Joudumme täyden parodiarummutuksen kohteeksi, jos näyttää siltä, että yhtäkkiä päätimme kalastuksen olevan ensiaskel kohti viitostason hätätilaa!
Hancock: Jep. Ongelma on siinä, että niistä langoista, jotka eivät ole pääministerin kanslian taikka terveydenhoitopalvelujen ministeriön käsissä, on vaikeampaa vetää
Rehellisesti sanoen en itse lähtisi puskemaan pikkuasioilla, ellei sitten päätetä puskea kunnolla.
Ainoa suuri jäljellä oleva kysymys ovat lastentarhat ja työpaikat
Case: Olen samaa mieltä – näen, että se on juuri noin. Pikkuasiat näyttävät naurettavilta. Olennaista on nyt lisätä kierroksia viestinnässä – pelko-/ syyllistäminen on siinä elintärkeää.
Lontoon Nightingale- sairaalan avaaminen käyttöön tulee tuntumaan suurelta julkiselta hetkeltä. Etenkin, kun uskon sen täyttyvän muutamassa päivässä (jos katsotaan tämänhetkistä dataa).
Julkishallinnon päällikkö Simon Case
Casen mielestä myös se, että matkailijoita suljettiin pieniin hotellihuoneisiin oli… ratkiriemukasta.
Mielestäni meidän on oltava raa’an rehellisiä ihmisille. Täydet lockdownit (sulkutoimet) optimoivat yhteiskuntaamme/taloutemme koronan tarttuvuuden hillitsemiseksi – mutta niiden seuraukset ovat hirvittäviä muiden lopputulosten kannalta (muun, kuin koronaan liittyvän terveyden, työpaikkojen, koulutuksen, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, mielenterveyden jne. kannalta).
Kyseinen tieto on mielenkiintoinen, koska etenkin Iso Britanniassa lisääntyneen kuolleisuuden ja muiden kasvaneiden kansanterveydellisten ja yhteiskunnallisten ongelmien syyksi on väitetty pandemian ”hiipuessa” juuri lockdowneja. Alla esimerkkejä:
Britannia määrättiin täyteen sulkuun 5. marraskuuta ja sitä kesti noin kuukauden. Telegraphin mukaan yllä oleva Simon Casen Wahtsapp viesti kiersi myös terveysministeri Hancockin, pää- terveysvirkailijan professori Sir Chris Whittyn, tieteellisen pääneuvonantajan Sir Patrick Vallancen sekä PM Boris Johnsonin pääavustajan, Dominic Cummingsin kautta.
Artikkelissa mainitaan myös, että väitetysti Britannian julkisterveyden organisaatio NHS joutui n. puoli vuotta myöhemmin, toukokuussa 2021 käynnistämään nopeasti tutkimukset 4-tason mielenterveysyksiköissä (vakavista ongelmista kärsiville) havaitussa kuolleisuuden nousussa lasten osalta. Telegraphin tiedustellessa mainitusta mielenterveyskatsauksesta NHS:ltä, virasto kuitenkin ilmoitti, että sillä ei ollut kyseistä aineistoa. Telegraph ei myöskään ole löytänyt aiheesta minkäänlaista julkaistu virallista raporttia.
Samoihin aikoihin myös mielenterveys – ja itsemurha -teemaan liittyvistä ongelmista vastaava ministeri Nadinen Dorries ilmoitti terveysministeri Hancockille, että juuri 4-tason mielenterveysyksiköihin oli otettu huomattavasti enemmän juuri lapsia, jos verrattiin aikaan ennen pandemiaa (alla). Hancock rekisteröi asian tärkeänä.
Telegraphin mukaan kirjasta sensuroidussa osassa Hancock kirjoitti näin:
”Kun otetaan huomioon, miten salamyhkäisiä kiinalaiset ovat olleet, meidän on mielestäni suhtauduttava heidän viralliseen versioonsa tapahtumista – eli Wuhanin tapaukseen – huomattavan epäilevästi.
Kuvitellaanpa, että Wiltshiressä puhkeaisi uusi tappava virus, ja me sivuuttaisimme sen tosiasian, että tautipesäke ’sattui’ olemaan lähellä Porton Down* -nimistä paikkaa. Meidät naurettaisiin pihalle kaikkialta.”
Ministeriön virkamiehet pitivät näkemystä kuitenkin ongelmallisena. ”Tämä olisi äärimmäisen arkaluontoista ja poikisi julkaistaessa ongelmia”, ministeriöstä todettiin tuolloin. Ministeriö halusi myös, että Maailman terveysjärjestö WHO:ta ja joitain valtionpäämiehiä käsittelevät kohdat jätettäisiin julkaisematta.
Mikä The Lockdown Files -aineisto varsinaisesti kertoo
Materiaali päästää lukijan kurkistamaan siihen, millaista keskustelua päättäjät ovat käyneet kulissien takana suuressa kansallisessa kriisitilanteessa. On ymmärrettävää, että kyseisissä olosuhteissa päättäjiä painaa valtava vastuu ja he joutuvat huomioimaan erilaisia näkökohtia, seurauksia ja kerrannaisvaikutuksia muita ihmisiä enemmän. Toisaalta pandemian aika on myös osoittanut, kuinka rationaalisuus, läpinäkyvä keskustelu, vilpittömyys ja itse tiede on jätetty taka- alalle narratiivin hallinnan, käyttäytymisen muokkauksen ja yleisön ”havainnoinnin kaappauksen” nimissä.
Se vahvistaa kuvaa siitä, kuinka ainakin osa päättäjistä näkee kansalaiset jonkinlaisena aivottomana massana, jonka laumakäyttäytymistä täytyy ennakoida, kontrolloida ja ohjata. Lisäksi monia päätöksiä ja viestintää on ilmiselvästikin ohjannut muu, kuin kansalaisten terveydellinen etu – oli kyseessä sitten poliitikkojen oma julkisuuskuva, suurpoliittinen diplomatia taikka pelko hallituksen uskottavuuden puolesta. Tärkeän ja olennaisen informaation julkistamista on joko viivytetty tai pimitetty ja sitä kautta elintärkeää läpinäkyvää keskustelua on sabotoitu, vaikka kyseessä on kuitenkin ollut kuitenkin kaikille elämän osa- alueille ulottuva ja kaikkia koskeva kriisi.
Tätä taustaa vasteen narratiivit ”disinformaation haitallisuudesta” ja ”instituutioiden tarkoituksellisesta horjuttamisesta” alkavat kuulostaa ontoilta ja jopa vilpillisiltä. Juuri tällainen toiminta on lopulta se, millä auktoriteetit ovat omaa kuoppaansa kaivaneet. Informaation viivyttäminen, peittely ja keskustelun sensurointi eivät tule auttamaan mitään instituutiota oman uskottavuutensa palauttamisessa. Tarpeeksi pitkälle tuota tietä mentäessä voi hyvin olla, että jossain vaiheessa huomataankin luottamuksen olevan korjaamattomasti rikkoutuneen.
Miten asiat oikeasti ovat – miten luulimme niiden olevan – kuinka niiden pitäisi olla?Miksi meillä on edustajia ja instituutioita; esivaltaa? Onko se kaikki kansalaisia varten… vai päinvastoin? Luottamustoimessa toimimisen edellytys on luottamus – ”uskottuihin miehiin” on voitava uskoa…
Joiltain osin klassinen amerikkalainen kansanvalta- ajattelu alkaa osoittaa juuri tällaisena aikana arvoaan – vaikka sikäläiset sitä paatoksellisesti joskus ehkä ylikäyttävätkin.
Näissä fiiliksissä kuitenkin oli myös Thomas Jefferson yli 220 vuotta sitten (H/T: Matt Taibbi):
Jos luottamustoimeen valitsemamme miehet olisivat vakuuttuneita siitä, että meidän pelkomme täytyy vaientaa, jotta oikeutemme saadaan turvattua, kyseessä olisi vaarallinen harhakuvitelma. Tuollainen näkemys on kaikkialla osoittanut olevansa despotismin edeltäjä.
– THOMAS JEFFERSON, (THE VIRGINIA AND KENTUCKY RESOLUTIONS OF 1798 AND ’99)
